18.08.08
Posted in monikulttuuri, politiikka, uskonto, yhteiskunta at 22:17 by Johannes
Suomen Sisu ry:n virallinen kannanotto 15.8.2008
Ympärileikkaukset eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin
Suomen Sisu katsoo, että ehdotettu poikien ympärileikkaukset ei-lääketieteellisin perustein salliva lakiehdotus on vakavasti ristiriitainen länsimaisen oikeuskäsityksen ja perustuslain turvaaman henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden kanssa. Suomen Sisun mielestä uskonnonvapauteen vetoamalla ei voida perustella puolustuskyvyttömään ja toimenpiteen merkitystä ymmärtämättömään lapsen kohdistuvaa kirurgista kajoamista.
Ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia ei myöskään tule suorittaa julkisessa terveydenhuollossa, koska julkisella terveydenhuollolla on jo nyt merkittäviä kustannus- ja priorisointipaineita. Ei-lääketieteellisten ympärileikkausten palveluntuotantovelvoitteen sysääminen julkisen terveydenhuollon harteille jouduttaisi ennestään julkisen palveluntuotannon kriisiytymistä ja johtaisi epäyhdenvertaiseen resurssijakoon perustella, jota voidaan pitää julkisen terveydenhuoltojärjestelmän tehtävän kannalta täysin epärelevanttina. Kun vielä huomioidaan, että kyseessä on olennaisilta osin lapseen kohdistuva pahoinpitely, ei menettelyä voida pitää millään perusteella sen paremmin kannatettavana kuin hyväksyttävänäkään.
Poikien tai tyttöjen ympärileikkaukset eivät perinteisesti kuulu suomalaiseen kulttuuriin, eikä ole mitään syytä hyväksyä niitä Suomen lainsäädännössä. Uskonnolliseen yhteisöön jäseneksi ottamisen rituaali voidaan hoitaa myös sellaisella tavalla, joka ei loukkaa lapsen ruumiillista ja seksuaalista koskemattomuutta. Vastakkain ovat uskonnollisen yhteisön vaatimus, että pieni lapsi on loppuiäkseen merkittävä yhteisön jäseneksi, ja toisaalta lapsen perustavanlaatuiset ihmisoikeudet ruumiilliseen koskemattomuuteen ja uskonvapauteen, joka sisältää myös oikeuden olla kuulumatta uskonnolliseen yhteisöön. Suomalaisen yhteiskunnan on asettauduttava puolustamaan haavoittuvassa asemassa olevan pienen lapsen ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia.
Rituaalisessa tarkoituksessa suoritettu sukuelinten silpominen on peruuttamaton teko, jota ei saada tekemättömäksi, vaikka henkilö täysi-ikäiseksi tultuaan haluaisi erota kyseisestä uskonnollisesta yhteisöstä. Toisaalta jokaisella täysi-ikäisellä miehellä on mahdollisuus teettää yksityisellä lääkärillä ympärileikkaus niin halutessaan.
Suomen Sisu toteaa, että lakiehdotus edustaa epäterveen positiivisen erityiskohtelun äärimmäistä kulminaatiota ja osoittaa halveksuntaa koko länsimaista kulttuuriperintöä kohtaan, sekä ilmentää erittäin huolestuttavalla tavalla alistumistaipumusta. Minkään ryhmän positiivista erityiskohtelua ei voida oikeusvaltiossa ulottaa sellaisiin mittasuhteisiin, että dekriminalisaatiolla sallitaan loukata lastensa ruumiillista koskemattomuutta ja uskonnonvapautta - etenkään julkisen palvelujärjestelmän tuella.
Edellä esitetyin perustein Suomen Sisu katsoo lakiehdotuksen olevan Suomen perusoikeusjärjestelmän kanssa vakavassa ristiriidassa ja että lainsäädäntöhankkeesta tämän takia tulisi luopua.
http://www.suomensisu.org/content/view/360/176/lang,fi/
Allekirjoita adressi osoitteessa:
http://www.adressit.com/ymparileikkaus
Permalink
08.08.08
Posted in omat jutut, politiikka, yhteiskunta at 11:58 by Johannes
Helsinki aikoo laskea joukkoliikenteen lippujen hintaa. Tämä koskisi arvo- ja kausilippuja. Ilmeisesti tämä koskee vain Helsinkiä. Syynä on valtion tuen kasvu 2,4 miljoonaan euroon.
Tämän lisäksi aiotaan aloittaa uusi poikittaislinjahanke sekä palkat lisää vartiojoita metroihin ja raitiovaunuihin. Hinnanlasku ei tule koskemaan minua, mutta ilahduin tästä jälkimmäisestä. Kyseiset liikennevälineet todellakin tarvitsevat lisää vartijoita.
Yksi äärimmäisen tärkeä hanke jää nytkin tekemättä. Metroverkostoa ollaan tulevaisuudessa laajentamassa niin Espoon kuin Helsinkiin pakkoliitetyn alueen puolelle. Metron käyttäjien määrä tulee siis kasvamaan todella merkittävästi. Nyt olisi syytä tehdä metroliikenteen laadulle jotakin.
Muualla maailmassa metroihin mennään porttien lävitse. Tarkoituksena on estää pummilla matkustaminen. Näiden pummilla matkustavien joukossa matkustavat myös se porukka, joka sammuu metroon aiheuttaen alleen lammikon. Nämä samaiset örveltävät, huutelevat ja uhkailevat. En ymmärrä miksi siedämme näitä pummilla matkustavia häiriköitä, jotka tekevät metrolla matkustamisesta epämiellyttävää.
Viime talvena liikuin ensimmäistä kertaa Tukholman metrolla, tunnelbanalla. A-vyökkeellä sekä asemat, että metrot olivat aivan loistavassa kunnossa. Metroissa pehmustetut penkit, eikä erilaisten eritteiden hajua. Ei häiriköiviä pummeja, ei häiriköiviä ongelmanuoria jne. Matkustaminen oli nautinnollista. Tiedän kyllä, että A-vyöhykkeen ulkopuolella asemat alkavat pikkuhiljaa menettää laatuaan ja ovat jopa vaarallisia paikkoja. Näille vaarallisille asemille ei löydy vartijoita, jotka uskaltaisivat sinne mennä. Syy ei kuitenkaan ole metron, eikä siitä päättävien. Tiedämme kyseisten alueiden olevan osittain ghettoutuneita.
Tukholmassa oli käytössä portit. Niistä ei menty lävitse maksamatta. Kuitenkin homma oli niin joustavaa, eikä mitään tökkimistä ollut. Metroon pääsi aivan yhtä nopeasti kuin meillä Suomessakin. Asemilla oli myös kunnolla vartijoita, jotka hoitivat häiriötekijät jo ennen kuin he edes yrittivät mennä metroon. Näin sen pitää ollakin. Jotain hyvää siis naapurissa.
On toki sääli, että joudutaan tekemään tällaisia ratkaisuja. Se kertoo siitä, etteivät poliitikot ole tehneet töitänsä, jolloin on annettu mahdollisuus tavallista kansalaista häiritsevään toimintaan. Tälle on tehtävä stoppi. Kun asialle tehdään jotain, niin myös metron suosio tulee nousemaan ja sitä kautta koko joukkoliikenteen. Tämä on itsestään selvää, kyllä ihmiset karttavat sellaista kulkuvälinettä, jossa joutuu aluksi olemaan tarkka, ettei istu lammikkoon. Siinä samalla saat kohdata erilaista häiriköintiä ja mahdollisesti uhkailua. Tähän on saatava muutos.
Kirjoitin törkyisistä metroista jo 20.9.2005. Jossa kerron omista kokemuksista, kun asuin vielä Helsingissä.
Metroasemille portit ja enemmän vartijoita, kiitos!
Permalink
07.08.08
Posted in politiikka, yhteiskunta at 12:16 by Johannes
Aamulehden juttu kertoo karun totuuden. Romanian romanit eivät tulleetkaan tekemään työtä. Tai ei ainakaan nämä. Perussuomalaiset Nuoret esittivät saman epäilyksen jo aikaa sitten. Italiassa on koettu aivan sama ongelma, josta Yleisradion tv-ohjelman juontaja kertoi minulle puhelimitse. Saman on voinut lukea lehdistä. Ongelma kattaa lähes koko Euroopan Unionin. Turha vatvoa enempää, alunperin olisi pitänyt pistää stoppi koko hommalle.
Permalink
09.07.08
Posted in monikulttuuri, politiikka at 14:11 by Johannes
Perussuomalaisten Nuorten valtakunnallinen monikulttuuripäivä (Moku-päivä) Turun kulttuurikeskuksen Harmaassa huoneessa lauantaina 19.7. klo 12 alkaen. (osoite: Vanha Suurtori 3).
Ohjelmassa esitelmiä monikulttuurisuudesta ja vierailu Turun monikulttuurisimpaan kaupunginosaan Varissuolle n. klo 18, minkä jälkeen perussuomalaista illanviettoa Turun ydinkeskustassa. Pidämme päivällä välillä puolentoistatunnin ruokailutauon.
Esiintyjinä ja panelisteina toimivat: Maria Lohela (Turku), Teemu Lahtinen (Espoo), Freddy van Wonterghem (Kotka), Jussi Halla-aho (Helsinki), Wali Hashi (Turku), Ahmed Al Chibib (demarinuoret, Turku).
Permalink
08.07.08
Posted in omat jutut at 15:03 by Johannes
Reilu viikko takaperin järjestettiin Tuska-festarit. Tämä oli 11. kerta. Itse olen ollut mukan kuudesti. Osassa töissä, osassa vapaalla. Vuosittain olen jotenkin raportoinut festareita. Nyt meinasi jäädä tekemättä, mutta ei kuitenkaan.
Tuska on saavuttanut valtavan suosion, joka johti lippujen loppuunmyyntiin jo toukokuun alkupuolella. Tämä kertoo metallimusiikin suosiosta. Toisaalta tämä vuosi oli sinänsä poikkeuksellinen raskaamman ohjelmistonsa ansiosta.
Yleisenä havaintona oli todettava väenpaljous. Vaikka edellisinä vuosina liput on myös myyty loppuun, niin alue ei kuitenkaan ole näyttänyt niin täydeltä. Ilmeisesti nyt alueella viihdyttiin pidempään. Ohjelmistossa oli nimekkäitä esiintyjiä, jotka pitivät porukan kasassa. Toisaalta myös ilmat suosivat, vaikka ei hellettä ollutkaan.
Perjantai oli mukava päivä. Festarit aloitti Mokoma, joka valitettavasti jäi töiden takia näkemättä. Ensimmäinen osittain näkemäni bändi oli KYPCK, eli Kursk. Venäjän kielistä metallia suomalaisittain. Perjantain odotetuin itselleni oli Carcass. Bändi tuntuikin toimivan, vaikka jotakin tuntui jäävän puuttumaan. Loistavan keikan heitti myös Amon Amarth. Päivän päätös Dimmu Borgir jäi nyt osittain väliin. Se on nähty jo niin useaan kertaan.
Lauantaina piti ehdottomasti nähdä Sotajumala. Kyseinen bändi oli vuonna 2005 osittain mukana flyeri-kampanjassa Turisaksen ja Darkwood My Betrothedin kanssa. Joka tapauksessa Sotajumala veti parastaan. Homma toimi ja yleisö oli mukana. Aivan loistavaa. Yksi koko festareiden kovimmista keikoista.
Behemoth ei niinkään ole kuulunut suosikkeihini. En oikeastaan tiedä miksi. Rummut elivät keikan mukana. Harvemmin kuulee yhtä hyvää “poljentaa”. Jatkossa on pakko tutustua bändiin paremmin. Rinteessä vieressä istunut britti ylisti bändiä ylikaiken. Ei hän tainut ihan väärässä olla.
Fields of Nephilim oli minulle tuntematon suuruus. On oikeastaan pakko hävetä, sillä kyllä tällainen tähti olisi pitänyt tuntea. Jostain syystä koko bändi on vain mennyt ohitse. Keikka oli kyllä ihan toimiva, mutta olisi edellyttänyt vähän pimeämpää ilmaa. Sitähän näin kesällä ei ole.
Kreator oli täysi pettymys. Harvinaisen väsynyttä menoa. Huomasin Imperiumin laudalta, etten todellakaan ollut mielipiteessäni yksin. Suosikkibiisisini People of the Lie ei edes toiminut. Harmitti todella, sillä Kreator oli joskus teinivuosina yksi suurimmista suosikeistani.
Diablon ja Primordialin välillä oli vaikea tehdä valintaa. Päädyin seuraamaan Primordialia, sillä Diablon olen nähnyt pariin otteeseen. Kumpikin näistä bändeistä on tasoltaan sitä luokkaa, ettei niiden olisi pitänyt olla sivuteltoissa vaan päälavalla. Primordial vakuutti, ei voi muuta sanoa. Bändin levyt soivat nyt autossa.
Ennen kuin Primordial oli edes lopettanut rynnimme päälavan eteen, eturiviin saakka. Jäimme odottamaan itselleni koko festareiden suurinta nimeä. Morbid Angel nousi lavalle tehden showsta nautintoa. Yksi elämäni parhaimmista ulkokeikoista mitä olen nähnyt, ellei jopa paras. Puolessa välissä siirryimme vähän kauemmas ja seurasimme keikan loppuun asti. Päätösbiisi God of Emptiness kruunasi koko setin. Tätä paremmaksi on vaikea pistää.
Sunnuntaina piti katsoa Korpiklaania. Emme katsoneet. Korpiklaani ei soittanut, sillä soittovehkeet olivat jäänee Belgiaan tai sitten ne seilasivat jossain muilla halmeilla. Killiswitch Engage oli sontaa. Makuasioista ei voi riidellä, mutta mielestäni keikan paras biisi oli Dio-coveri, joten se siitä. Sonata Arctica oli taas väsynyttä. Kolmas kerta kun näen bändin ja taas sama juttu. Tyr oli pettymys, vaikka toiset sitä kehuivatkin. En tiedä miksi.
Jostain syystä Dying Fetus jäi väliin. Se harmitti, sillä keikka oli kuulemani mukaan loistava. No, onneksi päivän päätti Slayer. Alku tuntui olevan vaikeaa ja yleisö vaikutti turhankin nuivalta. Myös bändi kiinnitti siihen huomiota. Voisiko syynä olla biisivalinnat? Kuitenkin meno tiivistyi loppua kohti. Viimeiset kaksi biisiä menivät aivan toiseen malliin. Raining Blood ja encorena Angel of Death. Voisiko keikka enää paremmin päättyä?
Permalink
17.06.08
Posted in politiikka at 10:54 by Johannes
Irlannissa järjestetty kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta oli poliittiselle eliitille kauhistus. Ennen äänestystä osattiin pelätä miten käy ja pelko osoittautui todeksi. Irlannin kansalaiset eivät hyväksy maansa myyntiä byrokraattiselle keskusvallalle.
Irlannin kansanääni on todettu vääräksi. Samalla on julkisesti ihmetelty miksi yksi pieni kansa voi romuttaa tärkeän sopimuksen. Tämä on nostanut demokratia-kritiikkiä, jolla käytännössä pyritään siirtämään valta pienelle eliitille. Tässä Irlannin kansan mollaamisessa sivuutettiin kaikkein tärkein; muiden maiden kansalaiset eivät saaneet äänestää. Miksi?
Irlanti ei ole euroskeptisin maa, vaan on EU:n keskiarvon yläpuolella. Euroskeptisimmät maat ovat järjestyksessä skeptisimmästä ylöspäin seuraavat: Iso-Britannia, Ruotsi, Suomi, Ranska, Saksa, Latvia, Itävalta ja Alankomaat. Merkittävää on, että näissä maissa alta puolet kansalaisista luottaa EU:n instituutioihin. Se on jo niin merkittävää, että koko Euroopan Unionin keskiarvo tippuu alle 50 prosentin. Merkittävämmäksi sen tekee se huomio, että skeptisimpien joukossa on mahtivaltiot Saksa ja Ranska.
Jos Europan Unioniin ei luoteta, niin miten kävisi jos kaikkialla saataisiin äänestää? Kyllä, Lissabonin sopimus kaatuisi lukuisissa jäsenmaissa. Tämä on aivan itsestään selvää, ja juuri siksi kansalaiset eivät saakaan äänestää. Lissabonin sopimuksella on myös maaginen merkitys, se on onnistunut muuttamaan mm. Irlantilaisten asennetta lievän positiivisestä negatiiviseen. Tämä maaginen käsi näkyy varmasta muuallakin, ja koko sopimusprosessi nostaa skeptisyyttä entisestään. Lissabonin sopimus on siis uhka koko Euroopan Unionin olemassaolollle.
Euroopan Unionin eliitti jatkaa yhä sopimuksen ratifiointia. Huolimatta siitä, että sopimus on mennyt farssiksi, johtoporras jaksaa uskoa siihen enemmän kuin mihinkään muuhun yhtä yliluonnolliseen. He kaivavat kuoppaa itselleen, sillä kun jäsenmaiden kansalaisten luottamus musertuu, niin se on myös menoa. EU ei kestä sellaista. Tähän on ollut yksi ratkaisu, vaihdetaan kansalaiset. Tässä tapauksessa täytyy puhua absurdista käsitteestä EU-kansalaiset. Laajentuminen on tuonut uusia fanaattisia kannattajia. Nyt tilanne kuitenkin laukeaa käsiin, sillä idän fanaattisien kannattajien parissa sikiää vastarinta ja se vastarinta voi olla vähän muuta kuin mihin on totuttu.
Irlantilaisten päätös on historiallinen ja merkittävä. Se osoittaa sen totuuden, ettei kansalaiset hyväksy EU-eliitin kiemurtelua. Ranska ja Alankomaat aloittivat shown alkuperäisen sopimuksen kanssa ja Irlanti hyppäsi samaan kelkkaan uuden version myötä. EU:lla on vain kaksi tietä, joko rusentua täydellisesti tai muuttaa toimintatapojaan merkittävästi. Kritiikki on siis tuottanut tulosta, työmme ei ole ollut turhaa.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalaiset Nuoret ry:n nettisivuilla ja Perussuomalainen lehdessä.
Permalink
13.06.08
Posted in politiikka at 7:21 by Johannes
Sensuuririntama laajenee entisestään. Ei meillä Suomessa, vaan mukaan astuvat uudet maat näyttäen esimerkkiään muille. Yhdysvalloissa sensuroidaan netistä lapsiporno, mutta Ranskassa päädyttiin jo askel edemmäksi. Suunta on selkeä, kohta sensuurilistalta löytyy vaikka mitä.
Lapsipornoa voidaan pitää tehokkaana apuvälineenä. Se toimii, sillä pedofiilejä lukuunottamatta kaikki inhoavat sitä. Lapsipornon sensurointi on siis yleisesti hyväksyttävää, koska kyse on yhdestä iljettävimmästä asiasta mitä maailmalta ja myös Suomesta löytyy. Tämä kuitenkin avaa portteja muiden asioiden sensurointiin.
Miksi lapsipornon sensurointi on järjetöntä, kuten sensuuria vastustavat sanovat. Tämä on yksinkertaista, sillä web-sivuilta ei juuri löydy lapsipornoa, vaan pedofiiliringit pyörivät pääsääntöisesti vertaisverkoissa. Tätä ei tavallinen kansalainen ymmärrä, eikä edes tiedä mikä on vertaisverkko. Koska tavallinen kansalainen ei tiedä, että lapsiporno on hänelle tuntemattomien vertaisverkkojen varassa, hän avaa portin web-sensuurille ja vieläpä suljetulle sellaiselle. Tällä suljetulla tarkoitan sitä, ettei kukaan tiedä sitä, kuka sensuroi ja mitä ja millä perusteella.
Poliittiset päättäjät kyllä saavuttavat yhden päämäärän. He saavat tyynnyteltyä pelokkaita kansalaisia ja ennen kaikkea niitä, jotka vouhottavat netin vaaroista. Nämä ryhmät ovat yleensä juuri niitä, jotka eivät tiedä netistä tai yleensäkään verkoita juuri mitään. Heillä saattaa olla perustaidot ja jonkin verran osaamista, mutta tieto puuttuu. Tämä on ymmärrettävää, sillä heille ei ole voitukaan opettaa kaikkea, ja monet ovat oppineet omaehtoisesti.
Ymmärtämättömyyttä löytyy myös päättäjien taholta. Suvi Linden tietojenkäsittelyä yliopistossa pääaineenaan lukeneena väläyttelee mitä ihmeellisimpiä kommentteja. En voi muuta kuin kyseenalaistaa Lindenin tietotaidon. Luulisi alalta maisterin tutkinnon saaneen edes yrittävän pysyä kehityksen kelkassa.
Sensuuri ei poista oikeata ongelmaa. Se ei poista pedofiliaa, eikä se poista mitään niistä ilmiöistä, joita yritetään poistaa. Sensuuri ei tee muuta, kuin peittelee ongelmat. Tämäkään ei onnistu, sillä aina löytyy valveutuneita, jotka keksivät keinot joilla kiertää sensuuri. Näiden valveutuneiden määrä kasvaa aina enemmän. Lapsipornon osalta typerintä on se, että keino kiertää sensuuri on jo yleisessä käytössä ennen kuin sensuuri astuu voimaan. Tässä vain käytetään rahaa turhaan ja sen rahan voisi sijoittaa vaikkapa sen oikean ongelman poistamiseen, eli lapsipornon tapauksessa sen syntyyn. Ranska taas pyrkii sensuroimaan rasismia pohtimatta miksi rasismin määrä vain kasvaa. Samalla kysyn kuuluuko sensuurilistalla myös uskonnolliset vihapuheet?
Koska sensuuri ei poista varsinaista ongelmaa, vaan tuhlaa ongelman poistoon soveltuvat varat turhuuteen, on syytä epäillä perusteita ja epäillä taustalla olevan jotain muuta. On aivan selvää, että lapsipornon avulla pyritään avaamaan portit. Kohta sensuurilistalla ovat kaikki poliittisten päättäjien mielestä epämiellyttävät asiat. Viime aikojen vaalirahasotkut voisivat olla seuraava sensuurikohde jne. Kehittyvien maakuntien Suomen lisäksi, et kohta löydä netistä tietoa monikulttuurin ja maahanmuuton riskeistä tai epäonnistuneesta EU-politiikasta. Sensuroida voit vaikka mitä, mutta kuinka kauan kansaa pystytään uskottelemaan sensuurin olevan heille hyväksi?
Tervetuloa Kiina ja Pohjois-Korea tänne länsimaihin. Voitte yllättyä kuinka lähellä olemme toisiamme.
Permalink
06.06.08
Posted in politiikka, yhteiskunta at 11:07 by Johannes
Kohu vaalirahasta sen kun yltyy. Muistan jo aikaa sitten ennen kohua lukeneeni Markku Jokisipelän blogista tästä mystisestä Kehittyvien maakuntien Suomesta. En periaatetasolla pidä vaalirahaa missään mielessä vääränä, mutta sen ympärillä oleva salailun ilmapiiri on järkyttävää ja täysin tuomittavaa.
Vaalirahaa keräävät kaikki ja vaalit ovat menneet siihen suuntaan, että sitä tarvitaan. Aina toki löytyy poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Valitettava totuus on ettei ilman rahaa päästä eduskuntaan. Samalla tavalla rahaa tarvitaan melkein vaaleissa kuin vaaleissa.
Mistä sitä rahaa sitten saadaan? Demarit ja Vasemmistoliitto ovat perinteisesti kampanjoineet ammattiliittojen rahoilla. Keskusta ja Kokoomus taas ovat saaneet lahjoituksia yrityksiltä yms. Tämä on oikeastaan ihan normaalia. Vasemmistopuolueiden raha on yhtä korruptoivaa kuin keskusta-oikeiston. Joka muuta väittää, on täysin väärässä. Tätä en kuitenkaan sinällään pidä ongelmana, jos asioista tiedotetaan oikein ja ennen kaikkea jos poliitikko ei ole läpimätä. Tarkoitan tällä sitä, ettei peitellä mitään, eikä tehdä selkeitä vastapalveluksia. Nyt tilanne vaikuttaa suunnilleen lehmänkaupoilta lahjoittajatahon ja läpimenneiden ehdokkaisen kanssa. Toivottavasti vain näyttää, eikä myös ole sitä.
Rahaa on kerätty myös mitä erikoisimmilla tavoilla. Silmään pisti heti aluksi taulukaupat. Näitä oli usemmilla ehdokkailla. Epäselväksi jäi mistä tauluista oikein oli kyse ja mistä ne oli saatu? Jos ne oli saatu lahjoituksina, niin kai lahjoittajat pitäisi tuoda esille? Samaten myös ylihintaan taulut ostaneet tahot, joista mm. on paljastanut Kehittyvien maakuntien Suomi. Seminaareja on myös järjestetty monia ja kovat ovat olleet liput. Kiinnostaisi tietää millainen oli osanotto. Ei varmaan hääppönen, mutta liput ovat kuitenkin tehneet kauppansa.
Perinteinen tapa, eli yksityishenkilöiden lahjoitukset ovat vähentymässä. Ainakin siltä näyttää. Yksityishenkilöiltä ei yleensä saa kuin murusia, kun taas yritykset tarjoavat koko leivän. Itse kuitenkin pidän yksityishenkilöitä, jotka yleensä ovat tavallisia kansalaisia, paljon tärkeämpinä lahjoittajina. He myös yleensä ovat vilpittömiä. Kuka voisi uskoa 20 euron lahjoituksen takana olevan mitään omanedun tavoittelua?
Vaalirahoituksen sääntöjä halutaan uudistaa. En lähtisi rajaamaan mitään, mutta paljon avoimemmaksi systeemi voisi tulla. En tosin tiedä miten tämä toteutettaisiin. Voin väittää vastaavien kohujen tulevan osaksi poliittista elämäämme. Sille ei vain voi mitään. Vilpitöntä ja hämärää rahaa liikkuu ja varsinkin jälkimmäinen tulee väistämättä lisääntymään. Kohta enää kamppaillaan siitä kuka saa eniten rahaa. Ei näytä kauhean kivalta.
Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin on todettava, ettei rahaa tule enää ulkomailta. Tämä oli normaalia vielä 80-luvulla. Jokainen isoista puoluiesta sai rahaa jostakin päin maailmaa. Yleinen suunta oli itä, eli Neuvostoliitto. Kokoomus on tainut saada tukea myös Euroopasta. Näistä käsittääkseni löytyy ihan näyttöä. Toivottavasti emme tule näkemään samaa enää uudestaan.
Permalink
Posted in omat jutut at 10:38 by Johannes
Keskiviikkona minulta kysyttiin mitä oikein olen tehnyt viime aikoina. Hyvä kysymys. Toukokuun tenttirumban jälkeen oli syytä rentoutua ja pitää viime vuodelta jääneet lomapäivät ja aloittaa myös uusi kesäloma. Nyt on pari viikkoa lomailtu.
Jo tammikuussa mietin mitä oikein tekisin. Selvää oli, että jossain päin maailmaa pitää käydä. Ongelman aiheutti budjetti ja sitä kautta kaupunkilomien kalleus. Päädyin ensimmäistä kertaa elämässäni rantalomalle. Kohteena Bulgaria ja Sunny Beach. Kyseessä siis aivan tolkuton turistirysä.
Ennen matkaa tein jos minkälaisia suunnitelmia. Rannalla löhöily ei minua kiinnosta ja vahvasti epäilen ettei tule koskaan kiinnostamaan. En nauti rusketuksesta, enkä muutenkaan välitä vanhentaa ihoani auringonvalolla. Suunnitelmiin tuli vierailut Sunny Beachin lähialueilla. Toteutus jäi kuitenkin heikoksi.
Mielenkiintoinen kohde oli Nessebar. Wikipedia kertoo kaupungista olennaisen. Nessebar on siis oikeastaan kaksi eri kaupunkia, vanha ja uusi. Jälkimmäinen ei herätä intohimoa kuten edellinen. Rauniot ja kirkot kiinnostivat. Valitettavasti vanha kaupunki on myös oma turistirysänsä eikä sen kulttuurihistoriallista merkitystä ole isäntien taholta vieläkään täysin ymmärretty. Aika surutta on tuhottu monia historiallisia rakennuksia tai sitten niiden yhteyteen on rakennettu ties mitä myyntikojuja yms. Oikeastaan aika surullista katsottavaa. Onneksi alue on nykyään suojelukohde, vaikka vähän näytti siltä ettei tätä suojelua paljoa kunnioiteta. Joka tapauksessa nappasin muutaman valokuvan. Näissä kohteissa huomaa järjestelmäkameran edut.
Itse Sunny Beach on - kuten jo mainitsin - täysi turistirysä. Sieltä et löydä aitoa Bulgariaa, eikä siellä oikeastaan asu vakituisesti ketään. Naapurissa Nessebarissa asuu noin 10 000 asukasta. Muutaman kymmenen kilometrin päässä on Burgas. Kyseessä on jo suhteellisen iso kaupunki, suunnilleen asukasluvultaan Tampere. Burgas oli suunniteltuna kohteena, mutta jostain syystä sinne ei kuitenkaan tullut lähdettyä. Syynä saattoi olla tämä, jonka takia nukkuminen hotellissa oli todella vaikeaa, joten joutui nukkumaan päivällä. Saksalaiset abit möykkäsivät joka yö. Kun toiset lähtivät kotia, niin uusia tuli tilalle.
Täytyy sanoa, että viikko on aivan lyhyt aika. Jos meinaa olla vain rantalomakohteessa niin viikko riittää, mutta jos haluaa vähänkään kierrellä, niin täytyy varata pari viikkoa. Bulgariassa kannattaisi käydä myös Varnassa - kaupungissa, joka joskus historiassa tunnettiin nimellä Stalin - sekä Sofiassa. Jos majoittuu Mustanmeren rannalle, niin Turkin puolella voisi myös käydä. Ehkä seuraavalla kerralla teen vähän laajemman kierroksen.
Muutamia mielenkiintoisia huomioita. Ainakin tuolla lomakohteessa paikalliset olivat etnisesti hyvin lähellä turkkilaisia tai kreikkalaisia, jotka itse asiassa ovat sekä feno- että genotyypiltään hyvin samanlaisia. Slaavilaisia piirteitä ei juurikaan näkynyt. Historialliset syyt varmaan ovat aiheuttaneet tämän, ja toisaalta myös kyseisien kulttuurien läheisyys. Uskoisin, että jos siirryttäisiin maan pääkaupunkiin Sofiaan, niin tältä osin tilanne muuttuisi.
Bulgarian hintataso on halpa. Vaikka turistirysissä hinnat ovat aina niin sanotusti korkeat, niin silti ne ovat halvat. Vodkaturisti voi ainakin nauttia halvasta alkoholista. Ravintolat kilpailevat asiakkaista, jolloin on hyvin tyypillistä saada kaksi koktailia yhden hinnalla. Sen yhden hinta vaihtelee neljän ja kymmenen levan välillä. Levasta saa euron jakamalla sen kahdella. Olut maksoi levasta kolmeen ja puoleen levaan.
Ruoka on edullista, varsinkin kana. Näyttää siltä, että kana on jotenkin arvotonta tai liiankin tyypillistä ruokaa. Naudanlihan osalta tilanne on toinen. Sillä on toki hintaa, mutta silti huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa. Pitsoihin ei kannata koskea, ne ovat samaa tasoa kuin Lidlin pakastealtaasta poimitut. Kioskeista toki saa ihan hyvää pitsaa ja kanakebabia. Juustoa tungetaan monesti ruokaan ja hyvin tunnettua on sirene-juusto, joka ainakin leivitettynä paistettuna oli hyvää. Yleisesti ottaen paikalliseen ruokaan kuuluu grillattu liha, juusto ja tietyt kasvikset. Suomalaiset eivät varmaankaan koe ruokaa kauhean poikkeavana. Kahdestaan sai syötyä viineineen ja alkuruokineen 50 levalla todella hyvin. Vähän sivussa olevista paikoista sai ruokaa vielä selkeästi halvemmalla.
Nyt loman jälkeen on palattava arkeen. Maanantaina taas töihin ja loppukesä ollaankin siellä. Vasta elo-syyskuussa seuraava loma.
Permalink
Posted in politiikka, yhteiskunta at 10:05 by Johannes
Mietin pitkään julkaisenko tämän kirjoituksen. Kirjoitus on siis kirjoitettu jo 25. huhtikuuta.
Media toimii yksityiselämän tonkijana. Rooli on selkeästi muuttunut yhteiskunnan vahtikoirasta raa’aksi yksityisyyden loukkaamiseksi. Mitään laitonta tässä ei tosin vielä ole tapahtunut, mutta kieltämättä aika härskiltä touhu vaikuttaa.
Ilkka Kanervan tapaus oli vain pisara valtameressä. Näitä vastaavia on muitakin. Kanervan osalta oli omaa hölmöyttä vastata Tukiaisen provosoiviin viesteihin. Tukiaisen viestien laatu selviää helposti ja Kanerva lähti leikkiin mukaan. Tästä kuitenkin jauhettiin aivan liiaksi ja kyseessä oli silloisen ministerimme yksityiselämä.
Joku kauhisteli viestien määrää. Hei, ihan oikeasti, 200 viestiä muutaman kuukauden aikana ei ole paljoa. Itselläni oli joskus Elisan tekstiviestiliittymä jolla sai samalla hinnalla lähettää 1000 viestiä kuukaudessa. Käsittääkseni liittymätyyppi oli hyvin yleinen.
Sinänsä pakko myöntää, että on todella koomista, että meillä on nyt ex-ministeri, joka tuli maailmalla tunnetuksi tekstiviesteistä ja hänen lisäkseen pääministeri jonka yksityiselämän seikkaulut viihdyttävät niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia. Oikeastaan todella koomista, mutta kyseessä on kuitenkin yksityiselämä, josta omasta mielestäni vedetään liiankin helposti lehtijuttuja. Siinä samalla alkaa miettimään myyntilukuja, ja niin uskomatonta kuin se onkin; nämä myyvät.
Trendi on suorastaan huolestuttava, sillä ne samat henkilöt, jotka lankeavat keltaisen lehdistön otsikointiin, myös käyttävät demokratian turvaamaa päätäntävaltaa. Keltaisen lehdistön otsikot ovat kansalaiselle tärkeämpiä kuin oikeat yhteiskunnallisesti tärkeät asiat.
Helsingin Sanomat tekivät nyt pohjanoteerauksen. Eilen 26. huhtikuuta lehti julkaisi Juha Päätalon “uutisen” Max Mosleystä. Pakosti jouduin pistämään sanan uutinen lainausmerkkeihin, koska tuo ei mielestäni täytä uutisen kriteerejä. Se kertoo enemmänkin toimittajan omista tunteista ja ajattelutavasta, eli on käytännössä lähempänä mielipidekirjoitusta. Nähdäkseni toimittaja yritti nyt ratsastaa itselleen julkisuutta, mutta hyvin tökeröllä tavalla. Tämä ei iske kehenkään, vaan pistää vihaksi. Tämä juttu on siis aivan väärällä osastolla. Toisaalta se kertoo Helsingin Sanomien alamäestä.
Sinänsä on aivan selvää, ettei Mosleyn asemassa oleva mies voi välttyä julkisuudelta. Hänen asemassaan oleva henkilö on silmätikku, valitettavasti. Prostituutio ei näytä hyvältä, eikä hyväksyttävältä. Silti on vaikea moralisoida, kun katsoo mitä kaikkea ympärillämme tapahtuu. Kyseessä on kuitenkin Mosleyn yksityiselämä, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, missä asemassa Mosley on.
Seksiskandaalia säälittävämpää on vihjailut Mosleyn isään. Niille jotka eivät vielä tiedä, niin kerrottakoon, että Sir Oswald Mosley oli Brittiläisen fasistiunionin (British Union of Fascists) perustaja. Puolue lakkautetiin vuonna 1940, eli samana vuonna milloin Max syntyi. Myöhemmin vuonna 1947 Sir Oswald Mosley perusti uuden puolueen The Union Movement. Näillä puolueilla kieltämättä on värikäs historia. Tämän perusteella Maxin tapauksessa heräteltiin intoa natsiseksileikeillä. Tuntuu jotenkin säälittävältä.
Helsingin Sanomat kertoo Max Mosleyn olleen isänsä puolueen ehdokas parlamenttivaaleissa. Valitettavasti itse en löydä yhtään mitään merkintää tästä. Union Movement kylläkin kaavaili häntä ehdokkaaksi, mutta Max ei suostunut. Max kylläkin kiinnoistui politiikasta 80-luvun alkupuolella. Sitä ennen hänellä ei ollut kiinnostusta politiikkaan, vaikka väkisinkin perhetaustansa takia hän ei voinut siltä välttyä.
Media toimii poliittisessa roolissa. Siitä ei enää pääse mihinkään. Lähtökohtaisesti median tehtävä on tärkeä, mutta välillä tuntuu siltä, että median asemaa käytetään tiettyjen henkilöiden omien mielipiteiden esiintuontikanavana. Siinäkään ei ole mitään pahaa, jos tilanne on tasapuolinen. Näin se vain ei ole, kuten nyt näemme. Pahinta tässä kaikessa on valheellisen tiedon tarkoituksenmukainen levittäminen. On olemassa asioita, jotka ovat faktoja, niitä faktoja voi toki kritisoida. Mosleyn osalta fakta on se, ettei hän ole ikinä ollut ehdokkaana ja siinä on fakta, jota ei pysty kritisoimaan.
Permalink
« Previous entries
<