Tänään alkoivat HOK-Elannon vaalit. Perussuomalaiset ovat mukana kahdella listalla, jotka ovat vaaliliitossa. Itse olen mukana Uudenmaan perussuomalaisten listalla numerolla -789-.

Edustajisto kokoontuu vain muutaman kerran vuodessa, mutta kysessä ei kuitenkaan ole aivan turha päätäntäelin. Edustajisto valitsee hallintoneuvoston, vahvistaa tilinpäätöksen ja määrittää taseen ylijäämän käyttötarkoituksen. Lisäksi edustajistossa on mahdollista tehdä aloitteita.

Vaaleilla on myös puoluepoliittinen painoarvo. Mukana ovat kaikki eduskuntapuolueet. Selkeätä on, että demarit ovat mukana isoimmalla joukolla. Mukana on myös monia poliittisesti merkittäviä henkilöitä valtakunnan politiikasta. Ehdokaskirjo on valtava.

Omat näkemykseni löytyvät vaalikoneesta. En pidä niinkään tärkeänä mm. osuuspääomalle saatavaa korkotuottoa, vaan enemmänkin korostan hyviä palveluita. Sekä lähi- kuin isoja hypermarketteja tarvitaan. Tärkeämpää on sujuva asiointi, joten näistä pienistä asioita ihmettelen pikakassojen puuttumista monesta marketista. Suurempana asiana ovat rakennushankkeet. HOK-Elannon alueen väestömäärä kasvaa, joten on olemassa isot haasteet pystyä pitämään palveluverkko tarpeeksi kattavana.

Ehdokasnumeroni on -789-. Äänelläsi on merkitystä.

Tästä pääset äänestämään. Klikkaa avautuvalla sivulla kuvaa Äänestä, Vaikuta.

Täytyy sanoa, että kalikka on kalahtanut. Media itkee sitä, että jotkut poliitikot pitävät median tilaa surkean ala-arvoisena.

Viimeisin niitti varsinkin lehdistölle oli Kimmo Sasin avautuminen. Lehdistön närkästyi siitä, että Sasi piti heidän työtään huonona, ja antoi ymmärtää lehdistön keskittyvän epäolennaisiin asioihin. Tähän näkemykseen on valitettavasti pakko yhtyä, sillä lehdistöjä ja sitä kautta toimittajakuntaa vaivaa selkeä viihteellistyminen. Tämä oli aikaisemmin vain iltapäivälehtien toimintapa, sillä ne ovatkin enemmän viihdelehtiä lööppeineen. Ei kukaan niiltä odotakaan mitään suurta tiedonvälitystä, ehkä kuitenkin joitain paljastuksia. Nämä ovat olleet meidän keltaista lehdistöämme.

Nykyisin tilanne on kuitenkin se, että jokainen sanomalehti on ainakin osittain siirtynyt tälle tontille. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Sasi ottaa esille mm. sen, ettei Helsingin Sanomista löydy sellaista tarpeellista tietoa, joka on etsittävä Financial Timesista. Täytyy kompata Sasia, sillä ainakin itse olen väkisinkin joutunut etsimään eurokriisiin liittyvät uutiset muualta maailmasta. Suomessa uutisten taso on kieltämättä heikentynty. Toisaalta erinäisistä internetissä tarjottavissa lehdistä löytyy aina silloin tällöin hyvääkin tekstiä johtuen enemmänkin siitä, että toimittajat kirjoittavat ovan kolumninsa niistä asioista joista ovat itse kiinnostuneita.

Näin viikko kaupunginvaltuuston kokouksen jälkeen on syytä hieman tuoda esille sitä vehkeilyä ja puljausta mitä kaupunginjohtavalintaan liittyi.

Jo toisen kerran tällä valtuustokaudella tai oikeastaan tänä vuonna päätimme uudesta kaupunginjohtajasta. Vantaan kaupunginvaltuusto päätti keväällä valita kaupunginjohtajaksi Jukka Peltomäen (sd.), joka kuitenkin erinäisten kuvioiden jälkeen erosi virastaan jo alkumetreillä.

Kun Peltomäki lähti, niin heti ensimmäisenä tuotiin esille, että paikka on sitten demarin. Pohtikaa mielessänne sitä kuinka moni suomalainen omaa demarien jäsenkirjan? Eli kuinka pienestä joukosta kaupunginjohtaja piti etsiä? Samalla heti kerrottiin, että uusi kaupunginjohtaja tulee sitten kaupungin organisaation ulkopuolelta. Keväällä kisassa olleet apulaiskaupunginjohtajat siis potkittiin pois pelistä heti alkumetreillä. Reilua touhua, vai mitä?

Virka oli julkisessa haussa, ja sen jälkeen oli mahdollista jättää suostumus. Hakemuksia tuli niukasti, eikä kukaan kelvannut, joten kaupunginjohtajaa jouduttiin etsimään kissojen ja koirien avulla. Sattumalta yhtenä kaupunginvaltuuston kokouspäivänä saimme mediasta lukea, että Tapani Mäkinen (kok.) ja Antti Lindtman (sd.) ovat sopineet, että kaupunginjohtajaksi valitaan Kari Nenonen (sd.). Olivat vieläpä sopineet palkasta ja eduista. Siis hetkinen?! Eikö tämä asia pitäisi kiertää kaupunginvaltuutettujan kautta? Miksi media tietää ennen kuin kaupunginvaltuutetut?

Itku ja parku alkoi romanileirin häätämisestä Kalasatamassa. Romanien puolustajat jaksavat koko ajan vääntää epämääräisesti vapaasta liikkuvuudesta, joka suojataan mm. EU-direktiivillä EU-kansalaisille.

Kuitenkin unohdetaan, että direktiivissä mainitaan heti alkumetreillä näin:

Unionin kansalaisuus antaa jokaiselle unionin kansalaiselle henkilökohtaisen perusoikeuden
liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella perustamissopimuksessa asetettujen
rajoitusten ja ehtojen sekä sen soveltamiseksi toteutettujen toimenpiteiden mukaisesti

Olennaista on se, että tähän liittyy myös rajoituksia. Kuten Kontula omassa blogipuheenvuorossaan toteaa, niin köyhätkin saavat liikkua. Sen turvaa tämä direktiivin kohta:

Unionin kansalaisella olisi oltava oikeus oleskella vastaanottavassa jäsenvaltiossa enintään
kolmen kuukauden ajan ilman, että hänelle asetetaan muita vaatimuksia, tai ilman, että häneltä edellytetään muita muodollisuuksia kuin se, että hänellä on voimassa oleva henkilötodistus tai passi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta työnhakijoihin sovellettavaa suotuisampaa kohtelua sellaisena kuin se on tunnustettuna yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

Tähän tämä oikeus päättyykin, sillä heti perässä on seuraava kohta:

Tällä kertaa sain positiivisen vastauksen valtuustoaloitteeseeni. Koin järjettömäksi, että HelMet-kirjasto koostuu neljän eri kaupungin kaupunginkirjastoista, mutta kirjastosta toiseen liikkuvan aineiston lajittelu tapahtuu kolmessa kaupungissa. Olisi tehokkaampaa jos aineisto kiertäisi yhden pisteen kautta, jossa ne lajiteltaisiin menemään oikeisiin kirjastoihin.

Kaikki eivät tunne pääkaupunkiseudun kirjastojen aineiston liikkumista, joten kerron enemmän. Asiakas voi palauttaa lainaamansa aineiston mihin tahansa HelMet-kirjastoista, ja voi tehdä varauksen niteeseen, joka voi sijaita missä tahansa HelMet-kirjastoista. Tästä johtuen kirjastojen välillä liikkuu suhteellisen isot kuormat. Koska kolmella kaupungilla on omat lajittelunsa, niin tehokkuuden takia pitäisi lähteä tekemään muutosta. Ja muutenkin tilanne on se, että koska kirjat kiertävät usean lajittelun lävitse, niin aineiston saapuminen noutokirjastoon kestää jopa kolme vuorokautta. Esimerkiksi Kontulasta lähteävä aineisto kiertää Pasilan ja Tikkurilan lajittelun kautta ennen kuin se saapuu Länsimäkeen.

Aluksi vastauksesta oli jäänyt pois se, että asiaa lähdetään suunnittelemaan. Kuitenkin kaupunginhallituksessa oli syntynyt keskustelua, joten apualaiskaupunginjohtaja muutti vastauksen loppua siten, että suunnittelu myös aloitetaan.

Vantaalla valittiin uusi kaupunginjohtaja toukokuun lopussa 2011. Ehdolla viime metreillä olivat käytännössä apulaiskaupunginjohtajat Jukka Peltomäki (sd.), Martti Lipponen (kok.) ja Jukka T. Salminen (kok.). Lisäksi oli myös muita ehdokkaita. Varsinainen kisa käytiin Peltomäen ja Lipposen välillä.

Saimme muutaman kuukauden ajan kuulla jos jonkinlaista lobbausta joka suunnasta. Oli tiedossa, että kisasta olisi tulossa kova. Valtuustoryhmille annettiin mahdollisuus haastatella kaupunginjohtajakandidaatteja. Henkilökohtaisesti jouduin olemaan tuolloin vetämässä atk-kurssia, mutta sinällään asialla ei ollut itselleni merkitystä. Olin jo aiemmin päätynyt kannattamaan Jukka T. Salmista, jonka olin myös ilmaissut mediassa. Perussuomalaisten kaupunginvaltuutetuista myös Timo Auvinen oli antanut tukensa Salmiselle mediassa hieman ennen minua. Muu ryhmä ei ole omaa ehdokastaan kertonut, ei ennen kokousta eikä sen jälkeen. Näin se varmasti olikin järkevää.

Kun vaali käytiin, niin saimme kuulla vielä lukuisia puheenvuoroja eri kaupunginvaltuutetuilta. Muutama puheenvuoro oli laadultaan aika räikeitä, kuten mm. erään vasemmistoliittolaisen tekemä Lipposen haukkuminen. Huvittavinta on se, että mistä hän Lipposta syytti, niin sama asia koski hänen ehdokastaan mikäli lehtijuttuihin on luottamista. Kyse oli vapaamuurariudesta.