Johannes Nieminen

Tänään maanantaina Vantaan kaupunginvaltuusto päättänee taas kerran kuntaliitosselityksestä. Viimeksi päätettiin siitä, että tätä ryhdytään valmistelemaan. Nyt harpataan askel eteenpäin, askel jota ei enää tämän jälkeen voi astua taaksepäin. Tilanne on hankala. Mielestäni selvitys on ideana ok, mutta jokin mättää. Nyt esillä oleva kustannusarvio on erikoinen. En oikein tiedä miten siihen pitää suhtautua. Pelkään pahoin, että kustannukset kasvavat huomattavasti yli arvioidun.

Toinen olennainen päätös on seutuhallintoselvitys. Tässä vastaan astuu myös kustannukset. Jäin jo viime torstaisessa selostustilaisuudessa pohtimaan kuka maksaa ja mitä. Muistetaan tässä samassa, että kolmattakymmentä miljoonaa on tulossa alijäämää, tai jopa enemmän. Ensi vuosi näyttää myös kaamealta. Ei ole helppoa olla nyt tekemässä kipeitä monia koskettavia päätöksiä, mutta ne on tehtävä.

Eräs kysymysmerkki näissä edellämainituissa selvityksissä on myös poliittinen ohjaus. Ketkä luottamushenkilöt ovat mukana, ja millä perusteilla? Jos heitetään pelkästään poliittisten mittasuhteiden perusteella henkilöt ruoriin, niin sekään ei välttämättä toimi. Poliittisen ohjauksen pitää perustua myös osaamiseen. Kyseessä on kuitenkin selvitys, jossa pitää huomioida lukuisia asioita. Aivan kuin tehtäisiin mittasuhteiltaan tolkuttoman suurta ulkoistusta. Se on vaativaa. Mutta lähtökohtaisesti vantaalaisten ääni pitää saada kuulumaan.

Selvitystyö vie aikaa. Se ei ole valmis huomenna eikä ylihuomenna. Tarkemmin joskus ensi vuosikymmenellä. Sinä ainana voi tapahtua yhtä jos toista. Helsinki voi tulla toisiin aatoksiin, ja hyljätä koko homman. Samalla Vantaa taas voi tehdä muita johtopäätöksiä. Mikään ei ole yksinkertaista, ja mikä tahansa voi muuttua.

Kuten olen aiemmin todennut, niin en oikein nauti kuntaliitoksista. Monesti niitä markkinoidaan huonolla taloustilanteella. Tämä osuu hyvin kohdalleen Suomen velkaisimman kaupungin Vantaan kohdalla. Toisaalta meillä on vireilla erinäisiä hankkeita, jotka luovat uskoa tulevaan. Marja-Vantaa ja Kehärata ovat isoja hankkeita. Siihen päälle vielä Kehä III:n kunnostaminen (joka muuten töpättiin jo silloin kun Helsinki päätti Vuosaaren satamasta, sillä kunnostus olisi pitänyt hoitaa jo silloin). Eräs koominen näkemys oli joukkoliikenteen maksualueet. Eräs nimeltämainitsematon hyvin korkeassa poliittisessa roolissa oleva henkilö käytti taannoin perusteluina seutulipun häviämistä. Pokka ei enää pitänyt.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä selvitykset tehdään. Aikataulut ja rahoitus takuulla mättävät. Jos selvitystyö johtaa näkemykseen kuntaliitoksesta, niin lopullinen päätös pitää kuitenkin olla asukkailla. Kannatan kansanäänestystä. Ketään ei valittu valtuustoon päättämään Vantaan liittämisestä Helsinkiin. Se on sen mittakaavan päätös, että se ehdottomasti vaatii suorempaa demokratiaa. Jos perusteet ovat vakuuttavat niin mikäs siinä sitten.

Jään mielenkiinnolla odottamaan kokousta. Kuulemma varmaan lukuisia puheenvuoroja. Ne puheenvuorot ovat mediaa varten. Jokainen haluaa saada naamansa lehtiin. Todellisuudessa ryhmissä on jo päätetty miten edetään. Turhaa pitkitystä tiedossa, toivottavasti olen väärässä. Pitkät kokoukset tulevat veronmaksajalle kalliiksi.

En ole pitkään aikaan kirjoittanut juuri mitään maahanmuuttopolitiikasta. Minua ketuttaa liikaa, mutta avaan sanaisen arkkuni nyt. Tämä on tajunnanvirtaa siitä miten itse hahmottelen nykyisen tilanteen. Tällaista hahmottelua kannattaa itse kunkin tehdä.

Monia askarruttaa nykyisen maahanmuuttopolitiikkamme tulevaisuus. Astrid Thorsin masinoima laki on jo alkumetreillä osoittautunut epäonnistuneeksi. Tämä oli itsestään selvää, mutta sitä ei haluttu ymmärtää. Äänestäjät ymmärsivät, ja kirjoittivat nimensä Juha Mäki-Ketelän adressiin. Äänestäjät eivät silti saaneet näyttää tahtoaan, vaan heidät sivuutettiin. Nyt alkaa kuulua toisenlaisia äänenpainoja.

Kun lakia käsiteltiin eduskunnassa, ja kun sitä valmisteltiin, niin saimme myös kuulla soraääniä. Nämä eivät todentuneet eduskunnan äänestyksessä. Nyt kuitenkin mm. Kokoomuksen Zyscowicz ja demarien Rajamäki ovat esittäneet todella selkeää kritiikkiä. Merkittävintä tässä on kokoomuslaisen Zyscowiczin hyökkäys niin sanotusti oman hallituksen ministeriä vastaan. Todettakoon nyt, että jo paljon aiemmin Kokoomusnuoret ovat vaatineen Thorsin eroa. Tämä osoittaa nyt sen, että kriittinen näkemys ei olekaan Perussuomalaisten monopoli. Valitettavasti huomaamme pikaisesti, että muut eivät halua leikkiä samalla hiekkalaatikolla, koska suhtautuvat ennakkoluuloisesti Perussuomalaisiin.

Spekulointi on vahvaa. Miksi yhtäkkiä syntyy näin vahvoja suunnanmuutoksia? Viimeisimpien tutkimusten mukaan Kokoomus on yksi maahanmuuttomyönteisimmistä puolueista. Silti juuri Kokoomuksen parista on viime aikoina löytynyt kritiikkiä. Nähdäkseni tämä osoittaa sen, ettei puolue ole yksimielinen maahanmuuttopolitiikan suhteen. Toinen selitys on vieläkin loogisempi. Viime aikojen selvästi nähty trendi eli nimenomaan humanitaarisen maahanmuuton selkeä lisääntyminen on herättänyt tuntoja äänestäjissä. Vastaanottokeskuksia rakennetaan ympäri Suomea, eikä välttämättä mihinkään syrjään, vaan esimerkiksi Helsingin keskeisille huippuhyville asuinalueille. Kansa ei hyväksy, ja kansa on yhtä kuin äänestäjät. Yleinen mielipideilmapiiri tulee selkeämmin esille, jolloin Kokoomus tuntuu vastaavan äänestäjien näkemyksiin.

En yhtään epäile sitä, ettei kriittisiä näkökantoja löytyisi jokaisesta puolueesta. Monet jotenkin automaattisesti lukkiutuvat näkemyksiin, ettei kritiikkiä löydy kuin tietyistä puolueista. Kyllä sitä löytyy, mutta sitä ei välttämättä uskalleta tuoda esille. Jopa Zyscowicz on nostattanut suvaitsevaiston tuntoja, joten myös Beniä on syytetty rasismista. Myös ministeri Thors epäsuorasti viittaa rasismiin. Tämä pelko syrjäyttää rationaalisen ajattelun. Kuitenkin lähtökohtaisesti koen nopeat muutokset tällaisissa poliittisissa näkemyksissä pääosin äänien kalasteluna. Tämä siksi, että edessä on europarlamenttivaalit. Jotta tämä ei olisi pelkkää äänien kalastelua, niin pitäisi näyttää näkökannat toteen. Tässä on suuri riski sille, että äänet hajaantuvat, eikä mitään muutosta oikeasti tapahdu.

Mikä on se muutos mitä pitäisi tapahtua? Tämä on normaali kysymys. Ainakin minulta odotetaan yhtä jos toista. Sitten petytään, kun Johannes ei muuta valtiomme maahanmuuttopolitiikkaa Vantaan kaupunginvaltuustosta käsin. Tarkoitukseni tässä kirjoituksessa ei edes ole pureutua muutoksiin. Jussi Halla-aho on selkeästi tuonut esille muutamassa maahanmuuttopolitiikkaa hahmottelemassa kirjoituksessa mitä voitaisiin tehdä. Nähdäkseni tilanne on nyt erittäin vakava, jolloin näitä poliittisia ratkaisuja pitää tehdä. Nämä poliittiset ratkaisut eivät ole mitenkään sidoksissa muiden maiden ratkaisuihin, vaikka monesti niin annetaan ymmärtää. Lakimuutoksen yhteydessä Thors painotti, että nyt luodaan yhtenäistä linjausta eli yhdenmukaistetaan EU-maiden linja. Nyt on selvinnyt, ettei mitään yhtenäistä linjausta ole, eikä sitä ihan heti ole tulossa. Thors puhui potaskaa. Sidos muualle löytyy vain siitä, että jos muualla kiristetään maahanmuuttopolitiikkaa, niin se näkyy täällä humanitaarisen maahanmuuton lisääntymisenä.

Nyt olennaista on erottaa kaksi toisistaan eriävää asiaa; maahanmuuttopolitiikka ja jo maassa asuvien maahanmuuttajien tulevaisuus. Nämä toki ovat siinä mielessä sidoksissa toisiinsa, että maahanmuuttopolitiikan myötä maassa olevien maahanmuuttajien määrä kasvaa. On kuitenkin naiivia kuvitella maahanmuuttajien vain jotenkin sormia napsauttamalla katoavan yhteiskunnastamme. Miksi haluaisimme yhteiskuntaamme assimiloituneiden työtätekevien maahanmuuttajien poistuvan hyödyntämään jonkin muun maan kansantaloutta? Se ei ole mitenkään järkevää. Toinen kysymys on se, että meillä moni maahanmuuttaja omaa Suomen kansalaisuuden. Esimerkiksi somalivähemmistön määrä kaksinkertaistuu kun tarkastellaan Somalian kansalaisten sijasta somalia äidinkielenään puhuvien määrää. Kansalaisuuden voi myös saada vaikka kaikki ehdot eivät täyttyisi. Tässäkin toiset pääsevät sieltä missä rima on matalin ja toiset joutuvat tekemään kaikkensa päästäkseen riman ylitse.

Eittämättä sosiaaliturvan varassa elävät maahanmuuttajat ovat ongelma. Tätä ongelmaa ei pidä paisuttaa, joten siksi pitää pyrkiä vaikuttamaan maahanmuuttopolitiikkaan. Näkisin kuitenkin järkeväksi estää nykyisten maahanmuuttajien syrjäytyminen, sillä tämä on todellinen riski. Se on nähty niin Ruotsissa kuin esimerkiksi Ranskassa. Meillä ei ole mitään syytä kuvitella, ettei meillä kävisi samoin. Meillä takuulla käy samoin, mutta ongelmat on minimoitava. Tilanne kuitenkin on se, että meillä maahanmuuttajien määrä on suhteellisen pieni. Humanitaarinen maahanmuutto juuri nyt kasvaa, ja se vain lisää epäonnistumisen todennäköisyyttä entisestään. Nyt olisi syytä hoitaa tämän hetkiset ongelmat, tai edes osa siitä.

Olen monesti pohtinut miten pitäisi kotouttaa. Tämä termi kotouttaminen on nyt yhtä tyhjän kanssa. Se tuntuu olevan vain monikulttuurista liturgiaa, ei mitään muuta. Historiallisista syistä myös joudun miettimään miksi pitää ”kotouttaa”? Eivät ennenkään suuret teollisuuspohatat tarvinneet mitään kotouttamisohjelmia. Tilanne on nyt kuitenkin aivan toinen. Silloiset työtä tekevät maahanmuuttajat olivat yleensä Suomea lähellä olevista kulttuureista toisin kuin nyt. Kulttuurierot ovat kasvaneet merkittävästi, eli rautalangasta vääntäen; mitä kaukaisempi kulttuuri sitä hankalampaa kotoutuminen on.

Yksi helpoimpia tapoja kotoutua on työnteko. Tämän vuoksi työtä tekevät yleensä kotoutuvat suomalaiseen yhteiskuntaan muita helpommin. En ole tarkastellut eroja matalapalkka- ja korkeapalkka-alojen välillä, mutta jo pelkästään omin silmin voi todeta hyvissä hyvin palkatuissa työtehtävissä olevien integroituvan muita paremmin. Jos taas työtehtävät ovat niitä mitä suomalaiset eivät välttämättä halua tehdä, niin meillä on ongelma. Meille syntyy jonkinlainen uusi yhteiskuntaluokka, joka elää niukinnaukin pienellä palkalla ja tämä ryhmä on täynnä maahanmuuttajia. On itsestään selvää, ettei tällainen tilanne palvele yhteiskuntaan integroitumista, vaan voi ja hyvin todennäköisesti synnyttää jonkinlaista radikalismia, ehkä kapinamielialaa.

Kielenopetus on monesti tapetilla. Osittain kyllä syystä, sillä kielikursseille tulevien maahanmuuttajien välillä on tasoeroja. Ihan oikeasti, eivät he vain ole lutuisia maahanmuuttajia, vaan he ovat ihmisiä. Kuten meillä valtaväestössä, niin myös heillä on erilaiset kyvyt oppia. Tätä ei mielestäni ole huomioitu tarpeeksi hyvin, vaikka integroituminen yhteiskuntaan lähtee juuri kielen oppimisesta. Monesti kyllä kuulen vähätteleviä sävyjä suomen kielen tarpeesta, jota en pysty käsittämään. Vaikka itse työtehtävän hoitaminen ei välttämättä edellytä suurta kielitaitoa, niin meillä työyhteisö rakentuu sosiaaliseksi verkostoksi, johon sisään päästäkseen tarvitaan kielitaitoa. Tämä sosiaalinen verkosto nimenomaan toimii yhteiskuntaan sulauttavana. Jos elät omassa pienessä piirissäsi, niin varmasti vastaan tulee ongelmia.

Olen myös pohtinut mikä hyöty on maahanmuuttajille tarjottaville sosiaalisille tiloille. Monesti tai lähes aina ne ovat monikulttuurisuutta edistävin toimijoiden hallinnoivia, joten ne eivät välttämättä edistä integraatiota, vaan ylläpitävät maahanmuuttajien omaa kulttuuria ja ehkä luovat mielikuvaa, ettei tarvitse sulautua yhteiskuntaan. Mielestäni yhteiskunnan ei pidä tukea tällaista toimintaa, vaan pitää asettaa tulostavoitteita. Jos tästä ei ole hyötyä, niin ei tipu rahaakaan. Nyt liian helposti annetaan rahoitusta todella heppoisin perustein. Tulostavoite ei tarkoita sitä, että kirjoitetaan jokin raportti, jossa mielin kielin kerrotaan kaikkea kivaa, vaan täsmälleen sitä, että on tilastoitavaa faktaa ja hyvin selkeästi toteen näytettäviä tuloksia. Kuitenkin olen pohtinut julkisen sektorin hallinnoimien tyhjillään olevien tilojen kohtaloa. Näkisin kyllä järkevämmäksi käyttää tiloja kuin jättää ne käyttämättä. Tämä ylipäätänsä riippumatta siitä ketkä tiloja käyttävät, mutta kuitenkin siten, ettei purkutuomion saaneita kiinteistöjä remontoida vain tietyn tarkoituksen takia. Korostan tässä omaa halukkuutta tehdä jotakin, enkä yhteiskunnan tyhjää lompakkoa.

Vielä eräs tärkeä asia, eli miksi integraatio epäonnistuu. Edellä toin jo esille sen, että kasvava maahanmuutto lisää ongelmia, jos entisiä ongelmia ei ole ratkaistu. Tämä näkyy selkeimmin humanitaarisen maahanmuuton kanssa ja myös kiintiöpakolaisten osalta. Monesti valitettavasti maahanmuuttajat nähdään yhtenä ryhmänä, mutta oikeasti, kaikkien kanssa ei ole ongelmia. Edellä ja monissa aiemmissa kirjoituksissa olen tuonut esille sen, että kotouttamisessa ei välttämättä edes pyritä integraatioon, vaan monesti vain hehkutetaan monikulttuurin mahdollisuuksia ja pyritään turvaamaan maahanmuuttajan oma kulttuuri. Tässä tulee nimittäin vastaan se iso ongelma. Esimerkiksi hehkutuksen vuoksi maahanmuuttajat eivät ymmärrä mikä on soveliasta ja mikä ei. Suvaitsevaisto tekee karhunpalveluksen koko yhteiskunnalle.

Islamilainen ei välttämättä ymmärrä miten maallinen laki voi olla islamilaisen yläpuolella. Siihen päälle vielä kulttuuriset perinteet, jotka eivät välttämättä ole länsimaiselle yhteiskunnalle soveliaita. Kuitenkin heidän kulttuurinsa ja uskontonsa tärkeyttä on hehkutettu. Tällöin he eivät välttämättä ymmärrä mikä heidän kulttuurissaan tai uskonnossaan on länsimaalaisittain pielessä, joten he jatkavat entiseen malliin. Tämä jo pelkästään on niin iso ongelma, että meidän pitää viheltää peli poikki. Emme me voi ottaa lisää maahanmuuttajia, jos entisetkään eivät tiedä miten yhteiskunnassamme pitää toimia.

Palaan itsekeskeisesti omaan itseeni. Oma tavoitteeni Vantaan kaupunginvaltuustossa on tuoda esille selkeitä epäkohtia. Päätöksenteko on monesti sitä, ettei tiedetä mihin rahaa oikeastaan menee. Pyrin selvittämään juuri näitä asioita, mutta helppoa se ei ole. Nämä pitää tuoda äänestävien kansalaisten nähtäviksi. Olen täysin sitä mieltä, että jos emme muuta maahanmuuttopolitiikkaamme hyvin merkittävästi, ja jos emme paneudu nykyisten maahanmuuttajien kotoutumiseen, niin näemme lähivuosina muun maailman kokemat ikävät ilmiöt. Minulle ei ole selvinnyt miksi nämä ikävät ilmiöt eivät rantautuisi tänne. Moni suvaitsevaiston edustaja väittää ettei näin käy, mutta mitään ei kuitenkaan tehdä. Nyt jo pelkästään järkeä käyttämällä nähdään kustannusten nousu, puhumattakaan siitä mitä paljastuu julkisen sektorin budjetteihin piilotetuista kuluista. Kulut kasvavat, mutta yhteiskunnasta syrjäytyminen vain lisääntyy. Tämä on jotenkin niin ristiriitaista kuin olla voi, mutta se juuri kertoo toimimattomuudesta.

Europarlamenttivaalien ehdokasvalinnat ovat loppusuoralla. Näyttää siltä, että poliittisella kentällä on niin sanotusti musta lammas, jota muut pyrkivät potkimaan ja mollaamaan. Kuulostaa räikeältä rasismilta. Todellisuudessa tarkoitan nyt sitä, että meillä mitä ilmeisimmin tulevissa vaaleissa on mahdollisuus äänestää ehdokasta, joka ei ole sitoutunut mihinkään puolueeseen. Jussi Halla-ahon taakse on kerätty jo yli 3000 kannattajakorttia. Irvikielet puhuvat, että valitsijayhdistyksessä on enemmän jäseniä kuin Vihreissä tai Perussuomalaisissa

Kuten olen aiemmin tuonut esille, niin olen todella pettynyt Perussuomalaisten puoluehallituksen päätökseen jättää Halla-aho rannalle. Puolueen päättävistä elimistä minulle on informoitu tällaisen näkemyksen esille tuomisen olevan puolueen hajottamista, jota en nyt oikein pysty ymmärtämään. Joka tapauksessa Halla-ahon hylkääminen tuli selväksi jo ennen kuin kannattajakortteja oli ryhdytty keräämään. Nyt kortit ovat kerätty, joten pallo on Halla-ahon käsissä. Me odotamme, että äänestäjät saavat ehdokkaaksi sen ehdokkaan kenet he haluavat. Nykyinen puoluejärjestelmä ei välttämättä tarjoa siihen mahdollisuuksia, mutta onneksi meillä on mahdollisuus tuoda näkemyksemme esille keräämällä kannattajakortteja. Pelkästään valitsijayhdistyksen ehdokkaana oleminen näin erikoislaatuisissa vaaleissa on historiallista.

Kuten mediasta olemme saaneet lukea oli käsittelyssä mm. kuntaliitosselvitys Helsingin kanssa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut kuntajakolain mukainen selvitys, vaan kaupunginhallituksen esittämä hyvin epämääräinen selvitys. Tähän liittyy myös toinen selvitys seutuhallinnosta.

Minulle jäi täysin epäselväksi mikä on tehtävän selvityksen tarkoitus. Kaupunginjohtaja oli aiemmin esittänyt kaupunginhallitukselle ettei tehdä mitään kuntajakolakiin sidottua selvitystä. Tästä kaupunginhallitus oli ollut samaa mieltä, mutta kuitenkin päätyivät lisäämään maininnan selvityksestä toiseen kohtaan. Hyvin epämääräistä.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että edut ja haitat pitää selvittää. Se on aivan itsestään selvää. Kuitenkin epäilen tuon selvityksen ideaa. Tarkoitan sitä, että selvitys tehdään monesti selvityksen maksajan haluamalla tavalla. Monesti olemme saaneet nähdä kuin positiivisia asioita korostetaan, jolloin negatiiviset jätetään pimentoon. Tämä tuli esille mm. muissa kokouksessa käsiteltävissä asioissa, kuten liikuntapaikkaselvityksessä.

Eräs mielenkiintoinen kysymys on selvitysten kustannus. Nyt siis pitää puhua selvityksistä monikossa, sillä selvityksiä tehdään kaksi. Kukaa maksaa, ja kuinka paljon? Kaupunginjohtajan mukaan pelkkä selvitys Helsingin kanssa on miljoonaluokan homma. Vastapuoli puhui yhtä nollaa pienemmästä luvusta. Omassa valtuustoryhmässämme on henkilö, jolle konsulttityöt ovat hyvinkin tuttuja. Hän totesi, ettei tällaista selvitystä tehdä pienellä rahalla, eli kaupunginjohtajan näkymys on todennäköisimmin lähempänä totuutta.

Ilmeisesti selvitys kustannetaan kummankin kaupungin varoista. Seutuhallitonselvitys ilmeisesti Vantaan pussista. En oikein tämän hetkisessä taloustilanteessa ymmärrä mistä nämä rahat otetaan. Meillä leikataan vielä jokaiselta toimialalta 2 prosenttia. Se on paljon, ja näkyy mm. erittäin hyvin perusopetuksessa. Onneksi kaupunginhallitus oli valtuuston kokousta edeltäneessä kokouksessa päättänyt olla vähentämättä opettajien määrää. Nykyinen yhteiskuntarakenteemme on sellainen, etteivät kunnat yksinkertaisesti enää selviä velvoitteistaan. On syytä priorisoida, jolloin ainakin itselleni sivistystoimi on ensisijainen. Vantaalla kyseinen toimiala kattaa mm. varhaiskasvatuksen ja peruopetuksen kirjastoja unohtamatta. Monelta jää huomioimatta se totuus, että hyvin hoidettu kasvatustehtävä myös ennaltaehkäisee monia muita ongelmia.

Joka tapauksessa äänestyksessä päästiin tulokseen 37 - 30 eli selvitystä kannattavat voittivat. Nimenomaan kuluvaikutukset ja epäilys selvityksen objektiivisuudesta saivat minut kielteiselle kannalle. Muuten taas tunnen itseni helpommin myyrmäkeläiseksi kuin vantaalaiseksi. Tämä on minusta hyvin luonnollista, sillä Vantaa jakautuu selkeästi muutamaan suur-alueeseen. Silti meidän pitää ehdottomasti toimia Vantaan hyväksi. Pakko myöntää, että luottamushenkilönä olen oppinut hyvin paljon uutta. Työ edellyttää kiertelyä ympäri kaupunkia, ja nyt vasta alkaa tuntumaan siltä, että tunnen kaupungin erittäin hyvin. Se on myös näyttänyt sen, että eri alueet tarvitsevat erilaisia toimintoja.

Ideologisesti olen aina ollut minimivaltion kannalla. En koe järkeväksi paisuttaa julkista sektoria. Kuitenkaan globaalitilanne ei anna hyvää mahdollisuutta ideologiani mukaiseen hallintoon, niin on syytä järkeillä ja tehdä kompromisseja. Oma valintani on peruspalveluiden tuottaminen joko kunnan itsensä toimesta tai yhtä hyvin yksityisiltä ostopalveluina. Pääasia, että homma toimii. Turha sitoutuminen yhteen malliin on hölmöä. Nyt huonossa taloustilanteessa huomaamme myös sen, ettei esimerkiksi opettajia voida kustantaa ulkopuolisten pussista. Käsittääkseni laki ei anna siihen mahdollisuutta, vaikka joukko huolestuneita vanhempia päättäisi maksaa liksan. Tämä on rehellisesti sanottuna sieltä ja syvältä.

Eilinen kokous taas kerran osoitti todeksi julkisen sektorin hallinnon tehottomuuden. Valtuuston kokous maksoi vantaalaisille veronmaksajille noin 40 000 euroa. Siitä olisi voitu helposti säästää puolet, jos valtuutetut eivät olisi pitäneet turhia toisiaan toistavia puheenvuoroja. Selkeästi valtuutetuilla oli jo ennen kokousta kanta siihen mitä aikovat äänestää. Tässä nyt tehtiin turhaa showta mediaa ja muuta yleisöä varten. Asia joka voidaan päättää nopeasti, niin ei sitä pidä turhaan pitkittää. Pitkittäminen vain kertoo tehottomuudesta. Vaikka otinkin nyt esimerkiksi tehottomuudesta kaupunginvaltuuston, niin totuus on, että samanlaista tehottomuutta on joka puolella.

Kolmas kaupunginvaltuuston kokous oli eilen maanantaina 6. huhtikuuta. Pistin tuolloin eteenpäin ensimmäisen aloitteeni. Tarkemmin:

Aloite Vantaan osallistumisesta pääkaupunkiseudun ampumaurheilukeskuksen toteuttamiseen, Vantaa osallistuisi osoittamalla ampumaratatoimintaan soveltuvan alueen Helsinki-Vantaan lentokentän lentomelualueelta

Tämän aloitteen allekirjoitti lisäkseni 15 muuta valtuutettua. Tänään sain tietää, että muutama muu olisi allekirjoittanut jos olisin heidät tavoittanut. Monet aloitteet kiertävät valtuustosalissa pöydältä pöydälle. Tämä aloitteeni oli kuitenkin laadultaan sellainen, että halusin keskustella asiasta muiden kanssa, joten toimin siten, että kiertelin valtuutettujen parissa ennen kokousta ja myös sen aikana, ja kokouksen välissä pidetyllä tauolla. Erityiset kiitokset kuitenkin ampumaurheilukeskushankkeet puuhamiehille. Toivottavasti tämä etenee siten, että jotain myös tapahtuu. Pidän aloitteessa mainittua aluetta Pitkäsuon maantäyttöpaikkaa ensisijaisena vaihtoehtona. En kuitenkaan poissulje mahdollisuutta rakentaa kyseinen ampumaurheilukeskus jonnekin muualle Vantaalle.

Helsingin Sanomat uutisoi kulttuuritapahtumien tukea nostettaneen 300 000. Summa on toki pieni, mutta ihmettelen suuresti tällaisia lisämenoja aikana jolloin tuleva on pimennossa. Kunnat joutuvat tinkimään menoistaan kovalla kädellä, mutta valtio sen kun porskuttaa eteenpäin.

Kulttuuri on toki tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Kulttuurilta pitää kuitenkin odottaa tuloksia. Pitää olla tulostavoitteet, ja edes jonkinlainen pyrkimys rahoittaa toimintansa ilman veroista maksettuja yhteiskunnan tukia. Näkyykö tässä jotain passiivisuutta rahoituksen hommaamisessa, eli onko vain turvauduttu siihen, että yhteiskunta maksaa, eikä edes yritetä hankkia uusia rahoituskanavia? Menestyvät kulttuuritapahtumat tasan tarkkaan saavat yrityksiä sponsoreikseen jos haluavat. Monet haluavat, mutta monesti kuitenkin tämä on jotenkin nihkeää. Monesti miettii sitä, ovatko taustalla vielä vanhat kiihkososialismin tai taistolaisuuden haamut, jotka aikanaan elivät vahvasti kulttuuriväen parissa? Toivottavasti ei.

Pohdin hetken voiko kulttuuritapahtumien tukia pitää talouden elvytystoimina. Päädyin nopeasti tulokseen, että ei. Tapahtumat kyllä työllistävät ja pistävät rahaa kiertoon. Ongelma vain nyt on siinä, kuinka moni tavallinen ihminen pystyy ottaamaan osaa näihin tapahtumiin? Minulla on vähän sellainen pelko, että nyt säästetään nimenomaan kulttuurimenoista. Ja kyllä tässä kasvava työttömyyskin varmasti näkyy. Tämä saattaa johtaa kulttuuritapahtumien tulojen erittäin suureen laskuun. Tappion tekeminen ei ole järkevää, jolloin voidaan hyvin pohtia mielekkyyttä lähteä tekemään tappiota.

En näe järkeväksi ylläpitää verovaroin mitään sellaista mitä ei voida pitää yhteiskunnallisesti elintärkeänä. Vaikka olenkin kulttuuri-ihminen, niin suhtaudun vähän skeptisesti näiden kulttuuritapahtumien yhteiskunnalliseen tärkeyteen. Ylipäätänsä näin taantuman aikana pitäisi satsata peruspalveluihin, sillä yhteiskuntamme on rakennettu hyvinvointivaltioksi, jonka tehtäviin peruspalveluiden ylläpito kuuluu. Se taas on eriasia, onko tässä hyvinvointivaltiomallissa mitään järkeä.

Toinen erittäin tärkeä toimi on nyt investointien lisääminen. Taantuman ja ennen kaikkea laman aikaan on erittäin halpaa rakentaa. Viime laman aikaan Helsinki rakensi uusia asuinalueita ja pisti paljon muutakin uuteen uskoon. Vantaalla tätä ei osattu tehdä, mutta nyt näyttää siltä, että Marja-Vantaa rakennetaan. Tällaiset investoinnit maksavat itsensä takaisin. Ensinnäkin ne tuovat taantuman tai laman aikana työtä. Kuten tiedettyä, niin tällaisena aikana työpaikat monesti katoavat takamuksen alta, mutta tällaiset hankkeet tuovat uutta tilalle. Toisekseen nämä hankkeet tuovat jatkossa uusia veronmaksajia. Kuitenkin on sen verran käytettävä järkeä, ettei kaikkea kannata tehdä. Joku tienpätkä voidaan jättää rakentamatta, jos sen hyötysuhde on heikko, ja jos niitä rahoja tarvitaan muualla.

Olen monesti tuonut esille turvattomuuden. Vaalien aikaan kiinnitin mm. huomiota siihen, että nuorison parissa on havaittavissa selkeää jengiytymistä. Tämä näkyy mm. maahanmuuttajanuorten keskuudessa. Samoin yleinen häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt, ja alkoholiongelmat näkyvät.

Myyrmäen eläkkeensaajat ry. oli lähettänyt Myyrmäen aluetoimikunnalle aloitteen, jossa he toivovat Matinea-elokuvien tapaisia päivänäytöksiä keskelle viikkoa. Vastaavia järjestetään lapsille viikonloppuisin. Perusteluissa tuli esille turvallisuustilanne. Lainaan pätkän aloitteesta:

Vanhempi väestö kokee Myyrmäen alueen niin turvattomaksi, että iltanäytäntöihin ei haluta tulla. Seurauksena on, että eläkeläisväestö ei voi nauttia elokuvan tarjoamasta kulttuurista.

Tämä tilanne on aika huolestuttava. Jos katsotaan Kino Myyrin ohjelmistoa, niin huomaamme ettei elokuvia lähetetä nuoremman väen näkökannasta kovin myöhään. Tämä vain lisää huolestumisen tasoa, sillä jos iltanäytännöt ovat Kino Myyrin sivuilla kerrottuina aikoina, niin kyse alkaa jo olla alkuillasta.

Mitä oikein on tehty turvallisuuden parantamisen puolesta? Minun silmiini ei ole osunut mitään, mutta sen sijaan olen omin silmin huomannut Myyrmäen turvallisuustilanteen muuttuneet aivan muutaman vuoden aikana. Toki Myyrmanni vetää puoleensa ostarilla notkujia, se on itsestään selvää, mutta tilanne luisuu käsistä. Jopa Myyrmannin tiloissa voi tulla vastaan eriasteisia vaaratilanteita. Tämän olen jo joutunut itse kokemaan.

Kun muistamme vielä, että Myyrmäkeä on pidetty yhtenä Vantaan rauhallisimmista kaupunginosista. Millaista mahtaa sitten olla muualla? Ehkä kyse rauhallisuudesta on vain jonkinlainen mielikuva, tai sitten vain historiaa. Suuntaus ei ole hyvä, ja sille pitäisi tehdä jotakin. Eri asia on, mitä kehityskululle voi tehdä? Turvallisuus kuuluu valtion hoidettavaksi, joten suurin osa työstä mitä kaupunki voi tehdä, on ennaltaehkäisevää.

Lisätään avoimuutta, ja tuodaan esille mitä valtuuston kokouksissa oikeastaan puhutaan:

Valtuuston kokous venyi kolme ja puolituntiseksi. Tuntui välillä siltä, että vanhoja asioita kaivellaan esille aivan turhaa, vaikka asiasta ollaan tekemässä yksimielinen päätös. Lienee syytä hieman valaista valtuuston toimintaa.

Kaupunginvaltuusto käytännössä nuijii lävitse aiemmin valmistellut asiat. Aina silloin tällöin tulee vastaehdotuksia, joista joudutaan keskustelemaan ja lopulta äänestämään. Yleensä tehdään vain ponsi tai sitten lisätään pöytäkirjaan lausuma. Varsinainen työ tehdään jo paljon ennemmin lautakunnissa. Tämä menee oikeastaan samalla tavalla kuin eduskunnassa, jossa valiokunnat valmistelevat asiat.

Tiettyjä esityslistan kohtia käytiin lävitse jo viime torstaina pidetyssä valtuustoinfossa tai selostustilaisuudessa. Siellä tuli esille kysymyksiä, joihin vastaus annettiin kysymyksen esittäneille ennen maanantaista valtuuston kokousta.

Ensimmäinen varsinainen asia oli opetuslautakunnan johtosäännöt muuttaminen. Johtosäännön 2§:n mukaan kahden jäsenen ja heidän varajäsenensä tulee olla ruotsinkielisestä kieliryhmästä. Aikaisemmassa valtuustokokouksessa päätetty opetuslautakunta ei siis täyttänyt ehtoja. Nyt kaupunginhallituksen esityksenä oli johtosäännön muuttaminen siten, että riittää että vain yksi jäsen ja hänen varajäsenensä ovat ruotsinkielisestä kieliryhmästä. Vantaan kaupunginvaltuustossa on kaksi RKP:n valtuutettua. Heistä toinen piti puheenvuoron ja teki esityksen kaupunginhallituksen esitystä vastaan. Toinen sitten kannatti, joten pääsimme äänestämään. Äänestyksen tulos oli selvä, vain pieni osa RKP:n kanssa samoilla linjoilla. Lopuksi RKP:n valtuutetut jättivät pöytäkirjaan eriävän mielipiteen.

Seuraava mielenkiintoinen asia oli kaupungin edustajien valitseminen MetropoliLab-liikelaitoksen johtokuntaan. Yllätys yllätys, paikat menivät täysin vaalituloksen mukaisesti. Tavallinen kansalainen tuskin tietääkään mihin kaikkeen äänestystulos vaikuttaa. Käytännössä Kokoomus ja SDP vievät tehokkaasti kaikki muut paikat. Näistä Kokoomus ja RKP ovat myös yhdessä Porvarillinen valtuustoryhmä. Saman kaavan mukaisesti valittiin vantaalaiset Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen johtokuntaan.

Näiden jälkeen päästiin varsinaiseen keskusteluun. Esille nousi Kehä III:n rahoitus Vantaan kaupungin talousarviossa. Idea on nyt se, että Vantaa jouduttaa Kehä III:n parannustöitä siten, että Vantaa rahoittaa 1. rakennusvaiheen, ja valtio maksaa osuutensa takaisin vuosina 2013 - 2015. Kuten hyvin tiedämme, niin tällaiset hankkeet kuuluvat valtiolle. Perussuomalaiset jättivätkin pöytäkirjaan lausuman, jossa tuomme tämän esille. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisimme olleet ryhmänä hanketta vastaan. Itse olen ainakin alusta alkaen nähnyt Kehä III:n perusparannuksen äärimmäisen tärkeäksi hankkeeksi.

Timo Auvinen totesi, että hanke olisi pitänyt toteuttaa jo aikaa sitten. Hän toi lyhyesti esille sen faktan, että Vuosaaren satamasta päätettiin 2002 ja rakentaminen alkoi 2003. Silloin olisi pitänyt jo toimia. Kaivoin siinä samalla esille kuka mahtoi olla Lipposen toisen hallituksen liikenneministeri. No, Kimmo Sasi näytti siirtyneen tuolle pallille tammikuussa 2002. Tässä samalla on todettava, että kyllä läppäri on näppärä työväline kokouksissa, kun saa nopeasti haettua lisätietoja.

Aihe joka tapauksessa aiheutti kiivaan keskustelun. Hyvin paljon kerrattiin näitä vanhoja aikoja vuosituhantemme alusta. Siinä mm. Kimmo Kiljunen ja Jaakko Laakso kansanedustajina voivat osaltaan katsoa peiliin. Kumpikin oli kuitenkin samaa mieltä siitä, että myöhässä ollaan ja pahasti. Jotkut myös ihmettelivät miksi tästä jaksetaan keskustella ja vielä taas keskustella. Ilmassa oli siis jonkinlaista Déjà vu -ilmiö. Perussuomalaisten Mika Niikko kyllä ansiokkaasti totesi, että valtuustosali on täynnä uusia valtuutettuja, ja he eivät ole välttämättä kuulleet tätä keskustelua. Jaakko Laakso huusi väliin, että “siltä se kuulostaakin”, joka oli mielestäni aika röyhkeää. Tästä valtuuston puheenjohtaja huomauttikin myöhemmin, ja itse asiassa keskustelu oli niin värikästä, että tuli useita kehotuksia asiallisesta keskustelusta.

Toinen esille tuotu huomio oli valtion elvytysrahat. Vantaa käytännössä saa elvytysrahoja Kehärata-hankkeeseen. Nyt kysyttiin miksi sitä ei voisi saada myös Kehä III:n perusparannukseen. Torstaisessa valtuustoinfossa apulaiskaupunginjohtaja Peltomäki totesi, että näitä ei ole saatavissa. Kuitenkin esimerkkejä löytyi muualta päin Suomea, jossa paikkakunnat ovat saaneet rahaa useampaan hankkeeseen. Demareiden Jääskeläinen toi tässä esille väitteen, että Vantaan on liian kiltti, eikä aja omaa etuaan. Hän heitti kommentin “Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat tytöt saavat kaiken haluamansa”. Kyseinen kommentti herätti hilpeyttä, ja nämä samaiset tytöt tulivat myöhemmin esille, jonka takia Lindtman antoi taas huomautuksen. Sama teema kyllä jatkui toisissa muodoissa.

Hämmästyttävintä tässä kaikessa oli puoluepoliittinen nokittelu. Kepulainen aluepolitiikka sai kuulla kunniansa, ja niin myös nykyinen maamme porvarihallitus. Demarit vain unohtivat, että he olivat hallituksessa silloin kun asialle olisi pitänyt oikeasti tehdä jotakin. Tämä tällainen on mielestäni kunnallispolitiikassa turhaa mylvintää vailla minkäänlaista järkevää tarkoitusperää.

Pidettiin neuvottelutauko, jonka jälkeen demareilla oli ponsi esitettävänä. Tähän yhtyivät eri valtuustoryhmät, ja niin myös perussuomalaiset. Käytännössä ponsi ei oikeasti sisältänyt mitään sellaista mikä todellisuudessa vaikuttaa mihinkään, vaan oli jonkinlainen kehotus kaupungin virkamiehille.

Suoraan sanottuna aika turhaa keskustelua aiheesta, jonka kaikki valtuustoryhmät yksimielisesti hyväksyivät. Ponsi tuskin vaikutti yhtään, sillä en usko, että tästä olisi missään tapauksessa jouduttu äänestämään. Pääasia on nyt se, että Kehä III:n perusparannus alkaa. Yksi miinus on kyllä heitettävä, sillä perusparannuksen ensimmäinen vaihe keskittyy tasoliittymien ja liikennevalojen poistamiseen Vantaankosken ja lentoaseman välillä. Tämä sama alue on ruuhkakeskus, joten sinne olisi heti ensimmäisessä vaiheessa pitänyt saada joukkoliikenteelle omat kaistansa. Joukkoliikenne jumittuu samalla tavalla kuin muu liikenne, sillä juuri tuolla välillä on puute joukkoliikenteen kaistoista. Tästä johtuen poikittaisliikenne ei toimi.

Seuraavaksi esillä oli asemakaavoja. Näitä oli useita. Hieman hilpeyttä herätti Siru Kauppisen viini ja jazz -kuvaukset. Kyseessä on siis vanha silkkitehdas Tikkurilassa. Sinne ollaan nyt rakentamassa asuntoja ym. Asuntojen osuus silkistä olisi maksimissaan 85 prosenttia, jota Kauppinen piti liian suurena. Hän piti aluetta Vantaan tulevan kulttuurisena keskuksena. Olen siinä samaa mieltä, että kulttuuri on tärkeää, mutta tämä oli mielestäni vähän turhaa mielikuvien luomista. Nämä sinne tulevat asunnot menevät varmasti kuin kuumille kiville, vaikka varmasti ovat hinnakkaita. Vantaan tarvitsee hyvätuloisia veronmaksajia, näin se vaan on.

Muissa kaavoissa esille tulivat mm. nuorten vapaa-ajan ja liikuntapalvelut. Perussuomalaisten valtuutettu Mika Niikko oli näistä hyvin huolissaan. Vasemmistoliiton Tyystjärvi suoranaisesti hermostui, kun Niikko totesi valtuustossa mahdollisesti olevan liian vanhoja päättäjiä, jotka eivät tunne moderneja liikunta- ja harrastusmuotoja. Täytyi kyllä olla samaa mieltä, sillä yhdessä tapauksessa puhuttiin ulkoilumaastoista ja kehuttiin hiihtolatuja. Muistan hyvin kuinka riemuissamme säntäsimme yläkoululaisina hiihtoladuille. Ongelma tässä nyt lienee se, että suunnittelu kohdistuu liian usein vain pikkulapsiin, jolloin nuoren kehityskaari sylilapsesta nuoreen aikuseen unohtuu. Niikko toi esille tarpeen huomioida tämä koko kehityskaari tasapuolisesti.

Demarien Sainio toi esille nuorten oman aktiivisuuden. Ilmeisesti hän viittasi siihen, kuinka ennen lapset ja nuoret rakensivat itse vapaa-ajanviettopaikkansa. No, nykyään lasten ja nuorten tekemät kyhäelmät puretaan hyvin nopeasti. Ei tämä vaan tänäpäivänä onnistu samalla tavalla kuin ennen. Toki nuorten omaa aktiivisuutta tarvitaan, mutta siihen pitää saada resurssit. Vantaalla oikeasti sijoitetaan huomattavasti turhempiin hankkeisiin, ja annetaan avustuksia kysymättä tuloksia.

Vihreät toivat myös esille virkistysalueiden viihtyisyyden. Puhuttiin mm. puskista ja penkeistä. Meinasin siinä vaiheessa pitää repliikkipuheenvuoron kertoakseni kuinka naapurikaupungissa juuri puskat ovat todettu vaaratilanteiden aiheuttajiksi Kaisaniemen-puistossa. Tämä olisi ehkä ollut turha vitsi, joten jätin sanomatta. Hämmästyin kyllä sitä väitettä, jossa todettiin puliukkojen oleskelun puistonpenkeillä olevan aivan normaalia. Sitä ei nähty ongelmana. Totta hitossa se on iso ongelma, ylipäätänsä alkoholisoituneet ihmiset kaduilla on ongelma. En oikein ymmärtänyt mihin tuossa taas viitattiin.

Asemakaavoissa pisti huolestuttamaan Simonkylässä tapahtuva muutos. Kyseessä on Malminniityn kerrostaloalue, jossa on VVO:n vuokra-asuntoja. Ylipäätänsä Simonkylän alueella on selkeitä sosiaalisia ongelmia, joiden ratkaisua ei ainakaan lisää vuokra-asuntojen lisääminen. Toisaalta idea on uusien rakentamisen ohella remontoida vanhat iänikuisen vanhat vuokratalot senioreiden asunnoiksi. En vain pysty uskomaan senioreiden pyrkivän tuohon lähiöön. Heille palvelut ovat avainasemassa, missä ovat Malminniityn palvelut?

Eniten koko kokouksessa järkytyin yhteen aloitteeseen. Vasemmiston johdolla luotiin aloite graffitimaalauksien lisäämisestä mm. Hämeenlinnantien varteen. Suurin osa valtuustosta allekirjoitti aloitteen, minä en. Eero Väätäisellä oli esittää erilaisia mallikuvia siitä millaisia graffitit voisivat olla. Yksi niistä oli jo vähän siihen suuntaan mitä olisin voinut hyväksyä, mutta muut eivät. Ilmeisesti tämä sai monet taipumaan tähän. Pelkään vahvasti, että graffiteista ei tule sellaisia mitä esitettiin vaan jotain aivan muuta. Kauheana esimerkkinä ovat olleet ne graffitit, joita jouduin näkemään kävellessäni kotia kohti pitkin Myyrmäenraittia. Sellaiset loivat slummitunnelmaa ja saattavat jopa aiheuttaa joillekin pelkotiloja. Nyt ne on onneksi maalattu harmaaksi. Valitettavasi harmaa pinta on aiheuttanut sotkemista, mutta samaa sotkemista oli myös sitä ennen, ja sitä vaan ei huomannut sen graffitin yhteydessä.

Aika kuluu vauhdilla, kun on tekemistä. Valtuuston ensimmäinen kokous oli 26.1.2009 ja seuraava edessa ensi maanantaina 2.3.2009. Nyt torstaina 26. helmikuuta on nk. valtuustoinfo, jossa esitellään muutamia kokouksessa käsiteltäviä asioita. Samalla on kyselytunti, jossa käsitellään valtuutettujen etukäteen jättämiä valtuustokyselyitä. Nämä ovat yleisölle avoimia tilaisuuksia joita voi tulla seuraamaan, jos siltä tuntuu.

Helmikuun 16. päivä oli kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakuntien koulutuspäivä. Mukana olivat myös kaupunkisuunnittelulautakuntaan kuuluvan kuntatekniikan ja joukkoliikenneasioiden jaoston luottamushenkilöt. Näitä koulutuksia on jatkossakin, joka onkin järkevää sillä luottamushenkilöinä on lukuisia uusia päättäjiä. Koulutuksen jälkeen istuttiin ensimmäinen ympäristölautakunnan kokous. Lautakuntien kokoukset eivät ole avoimia, ja siihen löytyy kyllä ihan pätevät syyt.

Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että kokouspöytäkirjat ja myös esityslistat on luettavissa Vantaan kaupungin nettisivuilta.

Tänään tiistaina 24.2. olin rakennuslupajaoston ensimmäisessä kokouksessa. Tämä rakennuslupajaosto on valittu ympäristölautakunnan varsinaisista jäsenistä ja henkilökohtaisista varajäsenistä. Jaostossa on kymmenen jäsentä, joka ainakin omasta mielestäni on vähän turhan paljon. Asialistalla on yleensä “isompia” rakennuslupia, sillä monet muut menevät suoraan virkamiespäätöksinä. Sisältöä kyllä löytyy, ja asioihin tutustuminen vie oman aikansa. Sekä ympäristölautakunnassa, että rakennuslupajaostossa käsitellään Vantaan tulevaisuuden kannalta erittäin merkittäviä asioita. Mm. rakennus- ja ympäristöluvat vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen niin oman elämme kohdalta, mutta päätösten vaikutukset kohtaavat myös tulevat sukupolvet.

Joitain huomioita on syytä tuoda esille. Minua on kokoajan hämmentänyt niin lautakuntien kuin jaostojen jäsenten lukumäärät. En oikein tiedä miksi jäseniä on näin paljon, ja huomauttaisin lukumäärän kasvaneen viime kaudesta. Erilaisia näkemyksiä kyllä tarvitaan, joten siinä mielessä lukumäärä on ymmärrettävä, mutta jotakin tässä mättää. Nämä lukumäärät on päätetty ryhmien keskinäisissä keskusteluissa, ja valtuusto vahvisti ne ensimmäisessä kokouksessa.

Olen saanut luettavakseni erilaisia esityslistoja liitteineen, mutta myös strategiat ja visiot ovat olleet esillä. Mielenkiintoinen havainto on se, että myös omassa lautakunnassani monikulttuurisuus tulee esille. Näköjään tämä vaikuttaa kaikkeen.

Perussuomalainen valtuustoryhmä tekee juuri nyt omaa tavoiteohjelmaansa. Uutena valtuustoryhmänä olemme joutuneet aloittamaan kaiken lähes tyhjästä. Pohjana ovat vain puolueen kunnallisvaaliohjelma ja valtuutettujen omat vaaliohjelmat. Muilla puolueilla on pitkä kokemus siitä mitä on jo tehty, ja niiltä löytyy vahvat tukiverkostot. Kasvava suosio ja halu toimia yhteiskunnan ja ennen kaikkea kaupunkilaisten puolesta tulee näkymään meidän toiminnassamme. Väittäisin meillä olevan tämän vaalikauden loppuun mennessä yhtä vankka tukiorganisaatio kuin mitä on muillakin. Olemme ainakin aloittaneet työskentelyn tehokkaasti, ja heti alkuunsa ensimmäisessä valtuustoinfossa valtuutettumme toivat esille omia näkemyksiään. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin.

Hyvin otettu olen kaupunkilaisten laittamista palautteista ja kyselyistä. Muutamia asioita on jouduttu setvimään ottamalla heti yhteyttä eteenpäin. Nämä ovat yleensä olleet hyvin pieniä asioita, mutta esimerkiksi autojen parkkiajat oman kerrostalon vieressä olevan tienlaidassa ovat olleet esillä useamman henkilön kautta. Aika erikoisia ratkaisuja on tehty, eli käytännössä kiekkoparkki tiettynä aikana sellaisilla paikoilla, jossa tällaista ratkaisua ei tarvita. Isompina kokonaisuuksina vastaan ovat tulleet mm. koululuokkien ryhmäkoot, päivähoidossa olevat pulmat ja joukkoliikenne. Omalta asuinalueeltani on tullut ihmettelyä turvallisuustilanteesta, josta minäkin olen ollut huolissani.

Täytyy sanoa, että tämä kaikki on lähtenyt liikkeelle hyvin työntäyteisesti. Odotan yhä enemmän palautetta, ja sitä saa laittaa sähköpostiini.

Nykyään uutisen ikä on lyhyt. Tarkoitan tällä sitä, että uutisia pystyy seuraamaan pitkin päivää. Irc-kanavilla saa nopeasti vastaansa ilmoituksen wanha, jos uutinen on jo kanavalle linkattu. Toista oli ennen. Ei tarvitse mennä kuin reilu kymmenen vuotta taaksepäin, niin huomaamme tilanteen olleen toinen. Silloin nettisivuilla ei ollut juuri uutisia muuta kuin tietyillä sivuilla.  Ylipäätänsä Internet on siinä mielessä vasta noin 20 vuoden ikäinen ilmiö, jos ajatellaan sitä aikaa, jolloin Tim Berners-Lee ryhtyi hahmottelemaan html-kieltä. Siitä päästiin http-protokollaan ja sitä kautta www-sivuihin. Vielä tänäkin päivänä netti on kuitenkin monelle täysin tuntematon maailma, mutta monelle netti tarjoaa päivän uutiset.

Keskityn nyt Helsingin Sanomien tämän päivän uutisointiin. Aloitetaan tästä: Työryhmä puuttuu osakaslääkäreiden osinkoihin. Kysymys on siis ansio- ja pääomatuloista. Meillä ansiotuloja verotetaan hyvin jyrkällä progressiolla. Se houkuttelee automaattisesti siirtämään tulot pääomatuloiksi, sillä verotus kevenee tuntuvasti. Ei tässä ole mitään uutta. Ihmettelen vain miksi tapetille nostetaan lääkärit? Eikö tämä ole aivan normaalia yrityksessä kuin yrityksessä? Odotan mielenkiinnolla ratkaisuehdotuksia, sillä jotenkin veikkaan vaatimusten olevan elinkeinoelämää kahlitsevia, joka johtaa yrittäjyyden sorsimiseen.

Seuraava uutinen: Ruandalaisopettaja hyllytettiin USA:ssa kansanmurhaepäilyjen vuoksi. Miksi tämä ei yllätä yhtään? Yksinkertaisesti siksi, että ympäri maailmaa monet pakenevat syytteitä. Suomesta löytyi vastaava tapaus. Syyte ei vielä kerro syyllisyyttä, mutta esimerkiksi Ruandan tapahtumat olivat niin uskomattomia, että mikä tahansa on mahdollista. Tässä yhteydessä voi myös pohtia monien turvapaikanhakijoiden taustoja. Ovatko kaikki oikeasti vainottuja, vai onko joukossa vainoojia? Tätä sopii pohtia, sillä esimerkiksi Suomessa suuri osa turvapaikanhakijoista saa oleskeluluvan humanitaarisin perustein. Nämä perusteet ovat kyllä aika väljät, toisin kuin turvapaikan suhteen. Pelottava ajatus, mutta hyvin mahdollinen.

Sitten seuraava: Kauniaisten palaneelle asemalle suunnitteilla edustusravintola. Suomessa tuntuu olevan tyypillinen tapa rakentaa aina ravintoloita, jotka joko menestyvät alkuperäisen konseptinsa mukaisesti, tai sitten niistä tulee juottoloita. Kolmas vaihtoehto on menestymättömyys, joka voi johtaa konkurssiin. Luulisi, että näinkin historiallisesti arvokkaalle rakennukselle löytyisi muuta käyttöä. Tosin, en kyllä pistä pahaksi, jos siitä saadaan hieno tasokas edustusravintola, kun se vain pysyisi sellaisena. Jos joku väittää, ettei Kauniaisiin voi tulla juottolaa, niin voin sanoa, ettei Kauniainen ole enää se Kauniainen mitä se joskus oli. Sitä paitsi raideliikenne mahdollistaa kaiken.

Nelosen uutiset aloittaa yt-neuvottelut. Kas tällaistakin tapahtuu. Teollisuus ei todellakaan ole ainoa kärsijä, vaan sopivasti näin Keskipäivän uutiskatsaukseen osuu uutinen uutisoinnin tulevaisuudesta. Toisaalta en edes ihmettele tätä. Ihmiset seuraavat uutisia muualta, eivät tv-lähetykset enää ole niin muodissa. Tietyt perinteiset lähetykset kyllä keräävät katsojia, mutta ongelmaksi tulee mm. se, että uutisia on tarjolla lähes joka kanavalla. Siihen päälle lehdet ja ennen kaikkea Internet.

Television kanavavaihdos sekoitti tuhansia digibokseja. Ei koske minua, mutta koskee varmasti monia muita. Television voi hyvin korvata mm. kirjallisuudella. No, vakavasti puhuen tämän ei nyt pitäisi olla uutinen. Totuus on se, että mitä teknisempään suuntaan mennään, niin sitä enemmän tapahtuu tällaista. En oikein usko, että tässä olisi kyse mistään isommasta. Nollataan boksit ja asennetaan kanavat uudelleen. Tietokoneiden kanssa ikänsä näpränneelle tällaiset ongelmat tuntuvat hassuilta. Kuitenkin olen viimeisten kolmen vuoden aikana ohjannut senioreita tietotekniikan käyttöön ja huomannut asian toisen puolen. Kun on kasvanut tietotekniikan parissa, niin nopeasti unohtuu se, etteivät kaikki osaa toimia samoin. Tässäkin digiboksi-tapauksessa olisi vain pitänyt varautua tuen tarvitsijoiden määrään. Jos tulee ongelmia, niin kutsukaa apua. Kotitalousvähennyksen piiriin kuuluu tätä nykyä myös tietotekniikka ja digiboksit.

Joku neropatti sitten on päätynyt salakuljettamaan kyyhkysiä kalsareissaan. Ei ihan heti uskoisi, mutta tässä hullussa maailmassa kaikki on mahdollista. En enää automaattisesti epäile mitään tekoa tai lausahdusta. Mm. Astrid Thors väitti sharia-lain olevan islamin vastainen. Epäilin tuon aitoutta, mutta kyllä se hänen omilla sivuillaan lukee.

Seuraava säväyttävä uutinen kertoo laittomasta maahanmuuttajasta. En suosittele avaamaan linkkiä, ellet ole kylmähermoinen. Tässä maahanmuuttaja on pistetty näytteille jonkinlaiseen akvaarioon, ja ruoaksi tarjotaan vain salaatinlehtiä. En nyt viitsisi ilkeästi sanoa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että monikultturistit näkevät maahanmuuttajat samoin kuin tässä uutisessa ihastellaan näytteille asetettua heinäsirkkaa. Suorastaan säälittävää. Mikä tämän uutisen arvo sitten oikeastaan on? Minä en ymmärrä.

Ponsse päätyy vähentämään väkeä. Aivan, nyt onkin tarpeellista perustaa rekrytointipisteitä ympäri maailmaa, jotta selviämme meitä uhkaavasta työvoimapulasta. Eikö jotain tällaista kaavailtu 80-luvulla ennen lamaa? Taantuma, ja sitä pahimmillaan seuraava lama pistää miettimään erilaisten toimintojen mielekkyyttä. Se pakottaa tietynlaisiin innovaatioihin, joka muuttaa tulevaisuuden henkilöstötarpeita. Nyt 158 Ponssen työntekijää jää työttömiksi. Toivottavasti löytyy jotain muuta työtä. Pahoin pelkään, ettei työtä riitä kaikille, vaan osa pääsee nauttimaan Työvoimatoimiston ratkiriemukkaista työnhakukursseista. Ei hyvä.

Kaikkien suuri idoli Matti Nykänen joutuu verokarhun hampaisiin. Matilla on rästissä useita kymmeniä tuhansia euroja. Kävin sunnuntaina katsomassa elokuvan Frost/Nixon. Siinä Nixon suosittelee Frostin naivan mukanaan olevan naisen. Syy on selvä: nainen asuu Monacossa, siellä ei tarvitse maksaa veroja. Olisiko tämä vaihtoehto ratkaisu myös Matille? Mutta mistä se monacolainen nainen löytyy? Kovat ovat verorästit, suuremmat kuin vuosituloni. Eiköhän Matti tämänkin handlaa.

Vantaalaiset ovat kriittisempiä veden suhteen. Helsinkiläisille kelpaa mikä tahansa. Vai miten tämä uutinen on tulkittava? Joka tapauksessa vesi saa kuitenkin suhteellisen hyvän arvosanan kummassakin kaupungissa.

Tämä uutinen johtaa suurempaan pohdintaan. Selvitys on luettava ennen kuin sanon epäilevän kantani. Mihin tällä oikein pyritään? On aivan totta, että koulutuspolitiikkamme tarvitsee selkeitä muutoksia. Tästä uutisesta vedän kuitenkin vain sen johtopäätöksen, että tarvitaan uusia virkoja jo ennastaan ylisuurelle julkiselle sektorille. Tämänkin lystin maksavat onnelliset veronmaksajat loppumattoman suurista palkoistaan. On se kyllä hyvin hämmästyttävää kuinka veromaksajien varat riittävät yhteen jos toiseen. Tai hetkinen, aivan kuin olisin juuri kuullut puhetta siitä, etteivät kunnat pysty nykyisillä verotuloilla kustantamaan peruspalveluita. On se hyvä, että muualle riittää rahaa. Mitä nyt noista peruspalveluista, ei kai nyt kukaan satu terveyspalveluita tarvitsemaan? Samalla hyvin tehokkaasti pyritään estämään lääkäreiden yrittämishalu, kuten tämän “pakinan” ensimmäisestä uutislinkistä voi havaita.

Seuraavaksi hyvin tärkeä uutinen! Ari Koivunen ja Ida Jokikunnas avio… ei kun avoliittoon. Siis hetkinen. Olen aina pitänyt tällaisia uutisia sopivina tiettyihin juorulehtiin. Joskus pidän ihan oikeutettuna merkittävien henkilöiden avioliittouutisia. Tästä esimerkkinä Sauli Niinistön yllätys avioliitto. Nyt taas pureudutaan julkkisten avoliittoon. Ei herranjestas, kaikkea sitä voi omin silmin lukea Helsingin Sanomien nettisivuilta.

Seuraava uutinen tuo esille melkoisen epäkohdan. Älä mene töihin, valitse yhteiskunnan maksamat tuet. Onneksi sosiaaliturvaa uudistava Sata-komitea tietää ongelman. Mutta hei, eikö ongelman tiedostaminen pitäisi johtaa ratkaisuehdotuksiin? Näin ei nyt näytä käyvän. Tämä on oikeasti järjettömän valtava ongelma, johon pitäisi paneutua tarmolla. Uhkana on ongelman paisuminen yhä suurempiin mittakaavoihin. Työn pitäisi aina olla joutenoloa kannattavampaa.

Kansanedustajien palkoista puhutaan paljon, mutta kulukorvauksista vähän. Nyt on poikkeus, sillä Helsingin Sanomat nostaa esille tiettyjen kansanedustajien kulukorvaukset. Palkkataso on minusta aivan kohdallaan, ehkä vaatimustasoon nähden pieni, mutta ihmettelen kuitenkin puhemiehen ja varapuheenmiesten palkkoja. Kulukorvausten osalta tilanne on outo. Eduskunnan sivuilla lukee mistä on kyse. Ymmärrän erittäin hyvin sen, jos jostain maakunnasta tuleva kansanedustaja saa näillä kulukorvauksilla apuja pääkaupunkiseudulla olevan tilapäisen asunnon vuokrakustannuksiin. En sen sijaan ymmärrä miten homma voi mennä päinvastoin. Ei kai kulukorvauksilla ole tarkoitus kustantaa siellä maakunnassa olevaa asuntoa, jotta voi taas olla ehdolla siinä kyseisessä maakunnassa.

Espoolaisia eivät helsinkiläiset eivätkä vantaalaiset kiinnosta. Nyt kuitenkin puhutaan selvityksestä ja tutkimuksesta. Näistä jälkimmäinen saa niukan hyväksyntänsä espoolaisilta valtuutetuilta. Tosin hyvin niukan. En moiti espoolaisten haluttomuutta, sillä en oikein ymmärrä mitä Espoo hyötyisi kuntaliitoksesta. Periaatetasolla kuitenkin jonkinlainen yliopistotasoinen puolueeton tutkimus koko pääkaupunkiseudun mahdollisista kuntaliitoksista voisi olla järkevä. En usko sen kuitenkaan vaikuttavan espoolaisten liitoshalukkuuteen. Minä kyllä vantaalaisena ottaisin Espoon vastaan, mutta Espoo ei ota meitä. Byrokrattista Helsinkiä en kuitenkaan ottaisi riemulla vastaan, sillä epäilen sillä olevan huonoja seurauksia. Vantaasta ei pidä tehdä Helsingin takapajulaa.

Taloyhtiöt saavat jatkossa tukea. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että parvekeremontti saatiin valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Jos olisi aloitettu vasta nyt, niin tukea olisi tullut. Veronmaksajat olisivat joutuneet maksumiehiksi. En oikein hyväksy tällaisia tukia, mutta hyväksyisin esimerkiksi taloyhtiön osakkaiden verovähennykset.

Johanna Korhosta syrjittiin. Tämä ei pitäisi olla uutinen vaan itsestään selvyys. Hyvä kuitenkin, että työsuojelupiiri toteaa tämän. Ymmärrän kyllä kuinka hankalaan tilanteeseen Alma Media joutui, mutta ei näin pidä toimia.

Kommentoitavia uutisia löytyisi vaikka kuinka. Poimin lopuksi vielä uutisen, joka minun Web 2.0 fanaatikon mielestä on erittäin mielenkiintoinen. Second Life on jo päätynyt oppilaitosten kurssipaikaksi. Hienoa, että oppilaitokset ottavat tämän vaihtoehdon käyttöön. Myös minä olen luonut hahmon Second Lifeen, mutta ajan rajallisuuden vuoksi en juurikaan ole kerinnyt tutustumaan sen mahdollisuuksiin. Täytyy kaivaa enemmän aikaa tähän.

Ensi maanantaina 26. tammikuuta on Vantaan kaupunginvaltuuston järjestäytymiskokous. Tuolloin mm. vahvistuvat valtuustoryhmien kanssa neuvotellut lautakuntapaikat, sekä muut jaosto, johtokunta, alutoimikunta ym. paikat. Tilanne näyttää valoisalta. Hieman säätöä sukupuolikiintiöiden kanssa, niin paletti on kasassa. Tässä vaiheessa voin jo paljastaa minne itse olen menossa. Näyttäisi hyvin vahvasti siltä, että seuraava neljä vuotta istutaan ympäristölautakunnassa.

Vantaalla lautakuntia on kaikkiaan kahdeksan, eli yksi vähemmän kuin aiemmin. Muutos johtuu siitä, että asukaspalveu- ja vapaa-ajan lautakunnat yhdistettiin. Jotenkin näin alkuunsa tämä tuntuu oudolta ratkaisulta. Tämä uusi lautakunta olisi myös kiinnostanut minua, kuten monet muutkin. Oikeastaan vain keskusvaalilautakunta ja sosiaali- ja terveyslautakunta eivät olisi kiinnostaneet lainkaan. Opetuslautakunnan kanssa tilanne oli vähän kiikukaakun, sillä olen töissä Vantaan kaupungin sivitystoimessa. Vantaalla ympäristölautakunta on aika merkittävä. Johtosäännöstä voi helposti todeta millaisten asioiden kanssa painitaan. Osa tehtävistä onkin siirretty rakennuslupajaostolle, joka nähtävästi tulee myös minulle tutuksi. Tämä on oiva paikka vaikuttaa hyvinkin olennaisesti Vantaan tulevaisuuteen.

Tämä kuluva viikko alkoi kaupunginvaltuutettujen koulutuksella. Maanantaina 19. tammikuuta saavuimme samaa matkaa Uppalan Timon kanssa kaupungintalolle. Valtuustosalissa odottivat kannettavat koneet, jotka luovutettiin valtuutettujen käyttöön seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Vantaa siirtyi paperittomaan työskentelyyn. Pelkästään tuoretta valtuuston esityslistaa lukiessa ymmärtää hyvin miksi. Millaiset kustannukset tulisivat liki 300 sivuisen esityslistan kopioinnista ja postituksesta, puhumattakaan siitä työmäärästä. Tosin nyt valtuutetuille on rakennettu erillinen extranet, jonka ylläpito toki vie oman aikansa, mutta sieltä löytyy tulevaisuudessa tolkuton määrä materiaalia. Ajatus on oiva, ja varmasti tehokkuutta lisäävä. Ainoa ongelma mikä tässä tulee vastaan, on yksinkertaisesti valtuutettujen tietotekninen osaaminen. Minulle tämä toki on äärimmäisen helppoa, mutta vahvasti epäilen osalla olevan hyvinkin valtavia ongelmia.

Ensimmäinen koulutustilaisuus venyi urakalla. Osittain siksi, että kannettavien käytön koulutukseen oli varattu aivan liian vähän aikaa. Kokemuksesta totesin jo ennen koulutusta, että näin käy. Tässä tuli vastaan se koulumaailmasta tuttu ryhmäkoko, ja ennen kaikkea se, miten iso ryhmä vaikuttaa oppimistuloksiin. Lopulta kaikki hyvin, ja kaupunginjohtaja pääsi estraadille, jota seurasi lakimiehen ohjeistus.

Tiistaina oli pääkaupunkiseudun valtuustojen yhteistapaaminen Helsingin kaupungintalolla. Aloitimme omissa puoluekohtaisissa ryhmissä, josta siirryimme kaupungintalon juhlasaliin kuuntelemaan jokaisen pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajan alustuksia. Muutamia kysymyksiä heräsi, joista ensimmäisen esitti espoolainen perussuomalainen Seppo Huhta. Moni kysymys jäi mielestäni selkeästi vaille vastausta.

Torstaina olikin kaupunginvaltuuston selostustilaisuus, jossa käytiin lävitse kahta toisiinsa liittyvää esityslistan kohtaa. Hyvää infoa, josta syntyi myös kysymyksiä. Tämän jälkeen toimialojen johtajat esittelivät oman toimialansa, jota seurasivat kysymykset. Perussuomalaiset pääsivät hyvin esille ja erittäin hyvillä kysymyksillä. Varsinkin Uppalan kysymys liikuntapaikoista herätti valtuustosalin, kuten myös Niikon kysymys huostaanotoista.

Itse kysyin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajalta kirjastojen vakansseista. Tämä siksi, että Vantaan kaupunginkirjastossa on töissä yli 170 henkilöä, joista vakinaisia 121. Kirjastolaki- ja asetus määrittelevät pätevyysvaatimukset, ja on hyvin oletettavaa, että ei-vakinaiset eivät välttämättä täytä näitä vaatimuksia. Toisaalta myös vakinaisten joukossa on sellaisia, joilla ei ole kirjastoalan pätevyyttä, mutta he tekevät muita töitä. Tällä hetkelleä vireillä oleva kirjastoasetuksen muutos edellyttää sitä, että 50 prosenttia kirjaston henkilökunnasta on korkeakoulutettuja ja 25 prosenttia ammattikoulutettuja kirjastoalan ammattilaisia. Tämä siis tarkoittaa sitä, että pitää olla kirjastoalan opintoja (esim. informaatiotutkimus tai alan ammatillinen tutkinto). Vain 25 prosenttia henkilökunnasta saisi olla sellaisia, joilla ei ole kirjastoalan pätevyyttä. Näitä onkin pakosti, sillä tarvitaan esimerkiksi toimisto- ja atk-henkilökuntaa. En saanut mitään vastausta siihen, mitä kaupunki on suunnitellut, jottei meidän kirjastopalvelumme romahtaisi. Toivottavasti jatkossa selkiää enemmän.

Valtuustoryhmämme kokoontuu sunnuntaina. Silloin lyömme valinnat lukkoon. Maanantaina lista toimitetaan sihteeristölle. Illalla alkaa ensimmäinen valtuuston kokous. Odotan sitä jännityksellä, mutta ennen kaikkea mielenkiinnolla.