Kirjoitus on kirjoitettu 28.12.2009
Tänään uutisoitiin Espoon kaupungin päätöksestä poistaa tupakkapaikat toimipisteidensä edustoilta. Tämä uutinen on herättänyt kiihkeätä keskustelua Helsingin Sanomien keskustelussa. En voi olla hämmästelemättä tupakoinninvastustajien fanaattista toimintaa.
On aivan selvää, että tupakointi on turhaa ja myös terveyshaitta. Kuitenkin jätetään täysin huomioimatta muut vastaavat ja ehkä pahemmatkin haitat. Tästä hyvänä esimerkkinä hajusteet, joilla lukuisat ihmiset ovat yliherkkiä. Tämä yliherkkyys saattaa olla niin vakavaa ettei tukehtuminen ole kaukana. Myös minä henkilökohtaisesti kärsin tästä, mutta onneksi yliherkkyys on lievää. Pienestä pitäen erilaiset hajusteet pistivät yskityttämään ja niiden tuoksu toi pahanolon. En tuolloin vielä kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta kun vastaan tuli muita joilla on sama ongelma ja vielä pahempi sellainen, niin asia pisti mietityttämään. Tässä tupakanpolton fanaattisessa vastustamisessa ei huomioida esimerkiksi tätä ongelmaa lainkaan.
Pidän kuitenkin hajusteita kuin myös tupakointia jokaisen omana henkilökohtaisena asiana. Espoon kaupungin päätös johtaa siihen, että toimipisteiden edustat täyttyvät tupakantumpeista. Käytännössä tumppaukseen tarkoitettujen tolppien kieltäminen johtaa sotkemiseen. Entä mitä tapahtuu kun koko tupakointi kielletään jossakin paikassa? Helsingin rautatieasema on tällainen paikka. Kuinka hyvin on toiminut? Vartijoiden työmäärä on ainakin kasvanut. Sinänsä kielto on ihan ymmärrettävä rautatieasemalla - vaikka tämän pitäisi olla jokaiselle ihmiselle aivan selvää muutenkin - , eli siellä mistä kaukojunat lähtevät, mutta miksi se on pitänyt kieltää myös muualla? Ei siinä ole mitään järkeä. Kyse on vain täysin turhasta yksilönvapauksien rajoittamisesta.
Jos tupakka keksittäisiin nyt, se olisi samantien kielletty. Samaa sanotaan kahvistakin. Olen aika huolestunut siitä, että yhteiskuntamme tuella lisätään erilaisia kieltoja. Ihmisten turvallisuuden - ja myös omaisuuden - turvaaminen on yhteiskunnan olennaisin tehtävä. Kuitenkin on pohdittava sitä millä tavalla tehtävä toteutetaan ja minkälaisia vaikutuksia sillä on yksinlönvapauksiin, ja mihin asti suojelu voidaan viedä ettei puhuta holhoamisesta. Kahlehtiva vaikutus on yhtä kuin pelolla hallitseminen. Yhden kieltäminen johtaa toisen kieltämiseen, sillä kokoajan keksitään jotain korvaavaa.
Fanaattisuus näkyy keskusteluissa. Tupakka herättää tunteita, siinä unohtuu järki. Fanaatikot eivät näe mitään muuta kuin yhden ainoan puolen. He eivät myöskään osaa rinnastaa tai verrata tupakointia muihin ongelmiin, jolloin mittasuhteet karkaavat käsistä. Kuten jo aiemmin totesin, on tupakointi aivan turhaa. Myönnän kuitenkin itsekin polttavani muutaman savukkeen silloin tällöin. Päivittäisin tupakoinnin lopetin kesällä 2004, jolloin totesin ettei tässä ole mitään järkeä. Suosittelen lopettamista kaikille, mutta pakottaminen ei ole oikea toimenpide.
Palatakseni muihin ongelmiin voin vain ihmetellä esimerkiksi niitä hajusteita. Onko aivan pakko suihkuttaa tolkuttomasti? Minulle tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi joukkoliikennevälineissä tulee yökkö olo. Onneksi yliherkkyyteni on vain lievää, mutta tunnen lukuisia henkilöitä, jotka eivät voisi edes ajatella liikkuvansa joukkoliikennevälineissä hajusteiden takia. Kaukojunien allergiapaikat eivät paljoa auta. Joku Helsingin Sanomien keskustelussa totesi, etteivät hajuvedet toisin kuin tupakka aiheuta syöpää. Välillä sitä myös pohtii yleissivistyksen tasoa, sillä eiköhän syöpää aiheuttavia ainesosia löydy vaikka mistä, ja tuskinpa hajuvedet ovat näiden ulkopuolella.
Entä alkoholi? Kaikki tietävät alkoholin ongelmat, jotka ovat mittasuhteiltaan huomattavasti suuremmat kuin mitä tupakka on. Miksi tästä ei nouse samanlaista älämölöä kuin tupakasta? Pohtikaa asiaa järjellä, unohtakaa tunteet.
